Kohti sisäisiä voimavaroja : hahmometodi teatterintekijän työkaluna
Kärkkäinen, Sanna (2012)
Kärkkäinen, Sanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205178653
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205178653
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selventää, mitä hahmometodin käyttö osana teatterintekijän ammattia tarkoittaa. Aihetta lähestytään avaamalla, mitä hahmoterapia teorian ja käytännön tasolla merkitsee ja millaiset kytkökset sillä on hahmoterapeuttiseen teatterinäkemykseen eli hahmometodiin.
Työssä hahmometodia tarkastellaan pääasiassa kahdesta näkökulmasta: siitä, millainen työtapa hahmometodi on näyttelijän työkaluna, sekä siitä, millainen hahmometodi on näytelmän lukutapana. Näytelmän lukutapana hahmometodia avataan ohjaajantyön näkökulmasta käsin. Tässä tutkimusmateriaalina on toiminut asiantuntijahaastattelun lisäksi myös käytännön esimerkkitapauksen purkaminen. Tapausesimerkkinä työssä käytetään prosessikuvausta Vaasan kaupunginteatteriin tehdystä Peppi Pitkätossu -produktiosta, jossa opinnäytetyön tekijä toimi ohjaaja Marcus Grothin assistenttina keväällä 2012. Tekijän työpäiväkirjojen lisäksi opinnäytetyössä on käytetty tietoaineksena aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä Marcus Grothin haastattelua.
Tutkimuksesta käy ilmi, että näyttelijäntyön alueella keskeisimmäksi seikaksi nousevat näyttelijän läsnäoloa rajoittavien esteiden tiedostaminen ja purkaminen. Ohjaajantyön alueella yksi työn merkittävimmistä havainnoista liittyy hahmometodin käytön jakautumiseen kahteen eri toimintatapaan: siihen, että hahmometodia voidaan käyttää sekä työryhmän kesken jaettuna yhteisenä työtapana että ohjaajan henkilökohtaisena työkaluna.
Tutkimuksessa selviää, että vaikka hahmometodia kutsutaan ensisijaisesti näyttelijäntyön menetelmäksi, on se paljon enemmän. Tutkimuksen mukaan hahmometodi on ennen kaikkea tapa päästä käsiksi omiin sisäisiin voimavaroihin ja läsnäoloon. Työ osoittaa, että hahmometodia työssään käyttävän teatterintekijän elämä voi niin ihmisenä kuin teatteritaiteilijanakin olla entistä rikkaampaa.
Työssä hahmometodia tarkastellaan pääasiassa kahdesta näkökulmasta: siitä, millainen työtapa hahmometodi on näyttelijän työkaluna, sekä siitä, millainen hahmometodi on näytelmän lukutapana. Näytelmän lukutapana hahmometodia avataan ohjaajantyön näkökulmasta käsin. Tässä tutkimusmateriaalina on toiminut asiantuntijahaastattelun lisäksi myös käytännön esimerkkitapauksen purkaminen. Tapausesimerkkinä työssä käytetään prosessikuvausta Vaasan kaupunginteatteriin tehdystä Peppi Pitkätossu -produktiosta, jossa opinnäytetyön tekijä toimi ohjaaja Marcus Grothin assistenttina keväällä 2012. Tekijän työpäiväkirjojen lisäksi opinnäytetyössä on käytetty tietoaineksena aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä Marcus Grothin haastattelua.
Tutkimuksesta käy ilmi, että näyttelijäntyön alueella keskeisimmäksi seikaksi nousevat näyttelijän läsnäoloa rajoittavien esteiden tiedostaminen ja purkaminen. Ohjaajantyön alueella yksi työn merkittävimmistä havainnoista liittyy hahmometodin käytön jakautumiseen kahteen eri toimintatapaan: siihen, että hahmometodia voidaan käyttää sekä työryhmän kesken jaettuna yhteisenä työtapana että ohjaajan henkilökohtaisena työkaluna.
Tutkimuksessa selviää, että vaikka hahmometodia kutsutaan ensisijaisesti näyttelijäntyön menetelmäksi, on se paljon enemmän. Tutkimuksen mukaan hahmometodi on ennen kaikkea tapa päästä käsiksi omiin sisäisiin voimavaroihin ja läsnäoloon. Työ osoittaa, että hahmometodia työssään käyttävän teatterintekijän elämä voi niin ihmisenä kuin teatteritaiteilijanakin olla entistä rikkaampaa.