Butoh : ihmisen matka kohti Hyvän taidetta
Leinonen, Osku (2012)
Leinonen, Osku
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205147997
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205147997
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee butoh’a esittävän taiteen lajina, harjoitusmuotona, nykytanssin muotona sekä hyvän taiteena eli yhtenä henkisen kasvun menetelmänä.
Hyvän taide on Osku Leinosen luoma käsite ja sitä avataan asettamalla butoh, Leinosen kokemukset butoh’sta sekä henkisen kasvun menetelmiä dialogiin keskenään. Tutkielmassa kuljetetaan mukana muun muassa psykoterapiaa, buddhalaisuutta, šamanismia sekä butoh-kirjallisuutta. Tässä dialogissa aukeaa yhtäältä maisema siihen, mitä hyvän taide on, eli mitä kirjoittaja sillä tarkoittaa, ja lisäksi se, mitä muuta butoh on ja voi olla kuin esittävän taiteen laji.
Näin ollen butoh, jota ei voida muuntumiskykynsä sekä tapahtumallisuutensa vuoksi määritellä vain yhdeksi ilmiöksi, avautuu usealta näkökannalta. Näin voidaan esittää väittämiä, eräitä butoh’n potentiaalisia ominaisuuksia, jotka tarjoavat eri näkökulmia tutkia ja ymmärtää butoh’a. Näitä väittämiä ovat muun muassa, että butoh on esittävän taiteen laji ja holistinen harjoitusmuoto, jossa harjoitetaan kehoa sekä mieltä yhtenä, tavoitteena eheytyminen. Butoh’lla on määriteltävissä oleva historiallinen alku, mutta sillä ei ole määrättyä muotoa – ei siis ole olemassa vain yhtä butoh-tanssia.
Lisäksi voimme todeta, että butoh lähenee filosofiaa, elämänkatsomusta, periaatetta tai asennetta ja että näin ollen butoh on ja voi olla myös henkisen kasvun menetelmä, koska se muun muassa purkaa yhteiskunnassa vallalla olevaa erittelyä kohti eheytymistä. Tästä voimme jatkaa väitteellä, että butoh on kasvanut siksi, mitä kirjoittaja kuvaa hyvän taiteeksi.
Tavoitteena tässä tutkielmassa on tarjota suomen kielellä kirjallinen ehdotus butoh’sta sekä joukko määritelmiä ja käsitteitä keskustelun avaukseksi. Kirjoittajan tavoitteena on, että kiinnostus butoh’on kasvaa ja että keskustelu sekä kirjoittaminen butoh’sta vilkastuu.
Toiveena on lisäksi, että tämä kirjallinen työ osaltaan havahduttaa ymmärtämään, miten kauaskantoinen ja merkityksekäs asia itsensä tunteminen on. Sillä on huomattava merkitys siihen, miten näemme ja koemme maailman, ja siten siihen, miten tarjoamme maailman taiteessamme takaisin. Leinosen oma kokemus tästä kulkee tämän työn rinnalla.
Hyvän taide on Osku Leinosen luoma käsite ja sitä avataan asettamalla butoh, Leinosen kokemukset butoh’sta sekä henkisen kasvun menetelmiä dialogiin keskenään. Tutkielmassa kuljetetaan mukana muun muassa psykoterapiaa, buddhalaisuutta, šamanismia sekä butoh-kirjallisuutta. Tässä dialogissa aukeaa yhtäältä maisema siihen, mitä hyvän taide on, eli mitä kirjoittaja sillä tarkoittaa, ja lisäksi se, mitä muuta butoh on ja voi olla kuin esittävän taiteen laji.
Näin ollen butoh, jota ei voida muuntumiskykynsä sekä tapahtumallisuutensa vuoksi määritellä vain yhdeksi ilmiöksi, avautuu usealta näkökannalta. Näin voidaan esittää väittämiä, eräitä butoh’n potentiaalisia ominaisuuksia, jotka tarjoavat eri näkökulmia tutkia ja ymmärtää butoh’a. Näitä väittämiä ovat muun muassa, että butoh on esittävän taiteen laji ja holistinen harjoitusmuoto, jossa harjoitetaan kehoa sekä mieltä yhtenä, tavoitteena eheytyminen. Butoh’lla on määriteltävissä oleva historiallinen alku, mutta sillä ei ole määrättyä muotoa – ei siis ole olemassa vain yhtä butoh-tanssia.
Lisäksi voimme todeta, että butoh lähenee filosofiaa, elämänkatsomusta, periaatetta tai asennetta ja että näin ollen butoh on ja voi olla myös henkisen kasvun menetelmä, koska se muun muassa purkaa yhteiskunnassa vallalla olevaa erittelyä kohti eheytymistä. Tästä voimme jatkaa väitteellä, että butoh on kasvanut siksi, mitä kirjoittaja kuvaa hyvän taiteeksi.
Tavoitteena tässä tutkielmassa on tarjota suomen kielellä kirjallinen ehdotus butoh’sta sekä joukko määritelmiä ja käsitteitä keskustelun avaukseksi. Kirjoittajan tavoitteena on, että kiinnostus butoh’on kasvaa ja että keskustelu sekä kirjoittaminen butoh’sta vilkastuu.
Toiveena on lisäksi, että tämä kirjallinen työ osaltaan havahduttaa ymmärtämään, miten kauaskantoinen ja merkityksekäs asia itsensä tunteminen on. Sillä on huomattava merkitys siihen, miten näemme ja koemme maailman, ja siten siihen, miten tarjoamme maailman taiteessamme takaisin. Leinosen oma kokemus tästä kulkee tämän työn rinnalla.