"Selviänkö kotona?" : Vanhustentalon asukkaiden toimintakyvyn arvioiminen
Janhunen, Anne; Väisänen, Jaana (2009)
Janhunen, Anne
Väisänen, Jaana
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909254682
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909254682
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Janhunen, Anne & Väisänen, Jaana. ”Selviänkö kotona?” Vanhustentalon asukkaiden toimintakyvyn arvioiminen. Pieksämäki, syksy 2009, 39 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Pieksämäellä sijaitsevan vanhustentalon asukkaiden fyysistä toimintakykyä. Tutkimuksen kautta haluttiin kartoittaa, onko vanhustentalo asumismuotona heille oikea. Opinnäytetyötä varten tehtävän tutkimuksen kohteena olivat vuosina 1914–1941 syntyneet vanhukset (N=27). Lopullinen tutkimukseen osallistuneiden lukumäärä oli 18 henkilöä, naisia 15 ja miehiä 3.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kotikäynneillä ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin haastattelua. Haastattelujen runkona käytettiin RAVA-arviointilomaketta sekä MMSE-muistitestiä, jolla testattiin asukkaiden kognitiivista eli älyllistä toimintakykyä. MMSE-testiä käytetään lisänä, jotta Ravan tutkimustulos olisi luotettava. Kognitiivista toimintakykyä kuvattiin laskemalla MMSE-testin summapistemäärä (0-30).
Tutkimuksessa saatujen summapisteiden mukaan muisti luokiteltiin tutkimukseen osallistuneilla seuraavasti: normaali, alentunut sekä muistamaton. Suurimmalla osalla asukkaista muisti oli lievästi alentunut. Viidellä tutkimukseen osallistuneella asukkaalla muisti oli normaali. Täysin muistamattomia, aikaan ja paikkaan orientoitumattomia asukkaita ei vanhustentalossa ollut tutkimuksen mukaan lainkaan. Tutkimuksen aikana kohdattiin myös masentuneita vanhuksia. Heitä haastateltiin lisäksi GDS-15:n eli geriatrisen depressioseulan avulla. Geriatrinen depressioseula mittaa ikääntyneiden ihmisten depressiota. Kolme asukasta sai depressioseulasta tulokseksi yli 6 pistettä, joka antaa aiheen depressioepäilystä. Näillä asukkailla oli jo käytössä mielialalääkitystä.
Rava-indeksi lasketaan asteikolla 1–4. Mitä suurempi indeksi on sitä heikompi on toimintakyky. Tutkimuksesta ilmeni, että vanhustentalon asukkaiden toimintakyky on kohtalaisen hyvä (indeksin keskiarvo 1,8). Tutkimustuloksen mukaan pystyäkseen asumaan vanhustentalossa asukkaat tarvitsevat tuettua kotihoitoa. Kymmenen asukasta tutkituista tarvitsi säännöllisesti kotihoidon palveluja. Tutkimustulosten mukaan vanhustentalossa asuu myös toimintakyvyltään itsenäiseen asumiseen kykeneviä henkilöitä. Pieksämäen kotihoito saa tutkimuksen kautta tietoa, mikä on vanhustentalossa asuvien asukkaiden toimintakyky ja onko vanhustentalo heille oikea asumismuoto.
Asiasanat: ikääntyminen, toimintakyky, MMSE-muistitesti, RAVA-toimintakykymittari
Janhunen, Anne & Väisänen, Jaana. ”Selviänkö kotona?” Vanhustentalon asukkaiden toimintakyvyn arvioiminen. Pieksämäki, syksy 2009, 39 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Pieksämäellä sijaitsevan vanhustentalon asukkaiden fyysistä toimintakykyä. Tutkimuksen kautta haluttiin kartoittaa, onko vanhustentalo asumismuotona heille oikea. Opinnäytetyötä varten tehtävän tutkimuksen kohteena olivat vuosina 1914–1941 syntyneet vanhukset (N=27). Lopullinen tutkimukseen osallistuneiden lukumäärä oli 18 henkilöä, naisia 15 ja miehiä 3.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kotikäynneillä ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin haastattelua. Haastattelujen runkona käytettiin RAVA-arviointilomaketta sekä MMSE-muistitestiä, jolla testattiin asukkaiden kognitiivista eli älyllistä toimintakykyä. MMSE-testiä käytetään lisänä, jotta Ravan tutkimustulos olisi luotettava. Kognitiivista toimintakykyä kuvattiin laskemalla MMSE-testin summapistemäärä (0-30).
Tutkimuksessa saatujen summapisteiden mukaan muisti luokiteltiin tutkimukseen osallistuneilla seuraavasti: normaali, alentunut sekä muistamaton. Suurimmalla osalla asukkaista muisti oli lievästi alentunut. Viidellä tutkimukseen osallistuneella asukkaalla muisti oli normaali. Täysin muistamattomia, aikaan ja paikkaan orientoitumattomia asukkaita ei vanhustentalossa ollut tutkimuksen mukaan lainkaan. Tutkimuksen aikana kohdattiin myös masentuneita vanhuksia. Heitä haastateltiin lisäksi GDS-15:n eli geriatrisen depressioseulan avulla. Geriatrinen depressioseula mittaa ikääntyneiden ihmisten depressiota. Kolme asukasta sai depressioseulasta tulokseksi yli 6 pistettä, joka antaa aiheen depressioepäilystä. Näillä asukkailla oli jo käytössä mielialalääkitystä.
Rava-indeksi lasketaan asteikolla 1–4. Mitä suurempi indeksi on sitä heikompi on toimintakyky. Tutkimuksesta ilmeni, että vanhustentalon asukkaiden toimintakyky on kohtalaisen hyvä (indeksin keskiarvo 1,8). Tutkimustuloksen mukaan pystyäkseen asumaan vanhustentalossa asukkaat tarvitsevat tuettua kotihoitoa. Kymmenen asukasta tutkituista tarvitsi säännöllisesti kotihoidon palveluja. Tutkimustulosten mukaan vanhustentalossa asuu myös toimintakyvyltään itsenäiseen asumiseen kykeneviä henkilöitä. Pieksämäen kotihoito saa tutkimuksen kautta tietoa, mikä on vanhustentalossa asuvien asukkaiden toimintakyky ja onko vanhustentalo heille oikea asumismuoto.
Asiasanat: ikääntyminen, toimintakyky, MMSE-muistitesti, RAVA-toimintakykymittari