Hamsteri

Abstract

Kirjallinen opinnäytetyöni tutkii keräilevää taiteilijaa. Se on kurkistus keräilijän kammioon, kummallisena pidetyn tavaranhaalijan mieleen. Se on puolustuspuhe väärinymmärretyn harrastuksen puolesta, ja se esittelee minulle rakasta tapaa niille, ketkä eivät jaa samaa intohimoa. Etsin ja löydän tutkielmassani omat perimmäiset motiivini keräilevänä taiteilijana: nautinto, halu luoda, materiaalin ja pienten asioiden arvostus sekä rakkaus tarinoihin. Etsimisen apuna ovat kollegani. Puran heidän kanssaan käymiäni keskusteluita ajatuksiksi, ja samalla esittelen heidän kokoelmiaan ja työskentelyään, kerron heidän kertomiaan tarinoita. Kerron myös löytämistäni kauhukokoelmista, jotka kammottavuudestaan huolimatta inspiroivat minua. Esittelen omia kokoelmiani lapsuudesta nykypäivään ja kerron kuinka harrastukseni näkyy taiteellisessa työskentelyssäni merkityksettömiltä tuntuvien asioiden nostamisena jalustalle. Käsittelen mielestäni keskeistä eroa keräilevän taiteilijan ja ammattikeräilijän välillä – taiteilijan valtaa ja vapautta suhteessa esineeseen ja keräilyyn ylipäänsä. Käsittelen lyhyesti myös jokaisen henkilökohtaista esineympäristöä, eli niitä ihmisten koteihin muodostuneita kokoelmia, jotka kertovat tarinoita kodin asukkaista ja palauttavat heidän mieleensä muistoja menneisyydestä viestien samalla muille ihmisille hänen persoonastaan. Lopuksi totean sen, mikä on minulle keräilyssä tärkeintä. ”Roska, löydetty ja poimittu roska, palautettu. Pysähtyen löydetty, katsomalla ja näkemällä, tietämättä löydetty, aavistettu. Kauneus ja ihme. Ajan kauneus, olemassa olevan, kerran olemassa olleen kauneus ja suuri merkitys, pienen suuruus.” –Anu Tuominen, 2008.

My thesis work examines the collecting artist. It is a peek to collector’s chamber, to the mind of the hamster considered to be weird. It speaks up for the misunderstood hobby and it introduces the habit that is dear to me to those who don’t share the same passion. In my thesis I seek and find my inner motives as a collecting artist: pleasure, the desire to create, appreciation for material and tiny things, and love for stories. My colleagues are helping me to do that. I tell about the conversations we’ve had and I also introduce their collections and work, I tell stories that they have told me. I also tell about the horror collections that, despite of their dreadfulness, inspire me. I introduce my own collections from childhood until today, and tell how my hobby shows in my artistic work as making small things big. I tell about what I consider to be the main difference between the collecting artist and a professional collector – the power and freedom that the artist has over items and collecting itself. I also shortly consider everyone’s personal material-environment, those little collections formed in people’s homes that tell stories about the householders, remind them about their past experiences and also tell about their personality. In the end I note what is truly important for me in collecting. “Garbage, found and picked up, returned. Found by stopping, looking and seeing, unknowingly found, sensed. Beauty and a miracle. The beauty of time, the beauty and meaning of what is, what once was, the mightiness of the tiny.” –Anu Tuominen, 2008. (Freely translated by me)