Vanhus kansalaiskasvattajan tehtävässä : Nuorten ja vanhusten mielekästä elämää edistävä kansalaiskasvatusmalli
Toivanen, Aino (2009)
Toivanen, Aino
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909254681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909254681
Tiivistelmä
Toivanen, Aino. Vanhus kansalaiskasvattajantehtävässä.
Nuorten ja vanhusten mielekästä elämää edistävä kansalaiskasvatusmalli
Opinnäytetyö 73 sivua, 7 liitettä. syksy 2009.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma.
Sosionomi (AMK).
Tutkimus kiinnittää huomion vanhuksen näennäisen passiiviseen rooliin nuoren ihmisen elämässä. Opinnäytetyössä selvitettiin millainen on vanhuksen rooli nuorten asenteiden ja arvojen muovaajana ja elämäntaitojen ja valmiuksien kartuttajana? Keskeisenä tutkimusaineistona on tutkijan raportti ”Toisiamme varten”-projektista. Kyse oli Nuorten ja vanhusten yhteistoiminnan kehityshankkeesta asiakaspalvelussa ja vanhusten virkistystoiminnassa. Millaista oppimista nuoret kokivat heissä tapahtuneen osallistumisensa aikana? Millaisina tuloksina toiminta näkyi vanhusten elämässä? Voiko yhteisen ajan tuotoksena syntyä kansalaisena kasvamista?
Kansainväliset tutkimukset eripuolilla maailmaa osoittavat vanhusten kokevan voimaantuvansa ensisijaisesti hyvistä sosiaalisista suhteista. Noiden tutkimusten mukaan mahdollisuus vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin on vanhuksille elämän laadullinen tekijä. Miten mahdollistaa sitä paremmin Suomen oloissa, erityisesti nykyisessä yhteiskunta- ja taloustilanteessa?
Aiempaa tutkimusta siitä, mitä vanhukselle läsnäoloaan tarjoava nuori ihminen voi vuorovaikutuksesta saada on vasta vähän. Tässä tutkimuksessa yhdistyy laitosympäristössä elävien vanhusten oikeus laadukkaampaan elämään, sekä nuorten aikuisten oikeus kokea itsensä kansalaisena arvokkaaksi. Nuoret toimivat vanhuksen rinnalla omana itsenään, ystävänä samalla tasolla vanhuksen kanssa.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineistolähtöinen. Vanhusten yhtäaikaista asiakkuus/kasvattaja-asemaa tutkitaan työstämällä Toisiamme varten-projektin raporttitekstiä, tutkijan kokemuksia ja kirjallista lähdemateriaalia. Puhelimitse toteutetussa jälkiseurannassa tavoitettiin kaksikolmannesta ”Toisiamme varten”-projektin osallistujista. Tutkimuksessa vertaillaan ilmiöiden yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia. Päättelyn argumentointiin käytetään myös talousnäkökulmaa, peilaten sitä kirjallisen materiaalin ja käytännön työelämätuntemuksen kesken.
Tutkimuksessa tuotettiin malli nuorten ja vanhusten yhteistoiminnalle. Palkkatyötä odottavat 18-25 vuotiaat nuoret toimivat vanhusten virkistystoiminnan mahdollistajana, kohottaen laitoskodissa elävien vanhusten elämän laatua. Nuoret toimivat työhallinnon harjoittelurahalla. Tämä kansalaiskasvatusmalli on kopioitavissa tai sovellettavissa käyttökohteen mukaan. Toivon seurakuntien ottavan mallin käyttöönsä. Toimintaehdotus rakentuu nuorisotyön, sairaalapastorin ja diakonian muodostamalle kolmiolle.
Seurakunnat kaipaavat keinoja tavoittaa nuoria isostoiminnan jälkeen. Jokainen vanhusten hoitoyksikkö on jonkun seurakunnan alueella. Jokaisella paikkakunnalla on nuoria, jotka kaipaavat mielekkyyttä elämään, erityisesti palkkatyön löytymisen viivästyessä. Mielestäni seurakuntatyön rakenne, hienosäädettynä, mahdollistaisi esitetyn toiminnan.
Keskeiset käsitteet: vanhuksen voimavarat, hiljainen tieto ja kansalaiskasvatus.
Nuorten ja vanhusten mielekästä elämää edistävä kansalaiskasvatusmalli
Opinnäytetyö 73 sivua, 7 liitettä. syksy 2009.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma.
Sosionomi (AMK).
Tutkimus kiinnittää huomion vanhuksen näennäisen passiiviseen rooliin nuoren ihmisen elämässä. Opinnäytetyössä selvitettiin millainen on vanhuksen rooli nuorten asenteiden ja arvojen muovaajana ja elämäntaitojen ja valmiuksien kartuttajana? Keskeisenä tutkimusaineistona on tutkijan raportti ”Toisiamme varten”-projektista. Kyse oli Nuorten ja vanhusten yhteistoiminnan kehityshankkeesta asiakaspalvelussa ja vanhusten virkistystoiminnassa. Millaista oppimista nuoret kokivat heissä tapahtuneen osallistumisensa aikana? Millaisina tuloksina toiminta näkyi vanhusten elämässä? Voiko yhteisen ajan tuotoksena syntyä kansalaisena kasvamista?
Kansainväliset tutkimukset eripuolilla maailmaa osoittavat vanhusten kokevan voimaantuvansa ensisijaisesti hyvistä sosiaalisista suhteista. Noiden tutkimusten mukaan mahdollisuus vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin on vanhuksille elämän laadullinen tekijä. Miten mahdollistaa sitä paremmin Suomen oloissa, erityisesti nykyisessä yhteiskunta- ja taloustilanteessa?
Aiempaa tutkimusta siitä, mitä vanhukselle läsnäoloaan tarjoava nuori ihminen voi vuorovaikutuksesta saada on vasta vähän. Tässä tutkimuksessa yhdistyy laitosympäristössä elävien vanhusten oikeus laadukkaampaan elämään, sekä nuorten aikuisten oikeus kokea itsensä kansalaisena arvokkaaksi. Nuoret toimivat vanhuksen rinnalla omana itsenään, ystävänä samalla tasolla vanhuksen kanssa.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineistolähtöinen. Vanhusten yhtäaikaista asiakkuus/kasvattaja-asemaa tutkitaan työstämällä Toisiamme varten-projektin raporttitekstiä, tutkijan kokemuksia ja kirjallista lähdemateriaalia. Puhelimitse toteutetussa jälkiseurannassa tavoitettiin kaksikolmannesta ”Toisiamme varten”-projektin osallistujista. Tutkimuksessa vertaillaan ilmiöiden yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia. Päättelyn argumentointiin käytetään myös talousnäkökulmaa, peilaten sitä kirjallisen materiaalin ja käytännön työelämätuntemuksen kesken.
Tutkimuksessa tuotettiin malli nuorten ja vanhusten yhteistoiminnalle. Palkkatyötä odottavat 18-25 vuotiaat nuoret toimivat vanhusten virkistystoiminnan mahdollistajana, kohottaen laitoskodissa elävien vanhusten elämän laatua. Nuoret toimivat työhallinnon harjoittelurahalla. Tämä kansalaiskasvatusmalli on kopioitavissa tai sovellettavissa käyttökohteen mukaan. Toivon seurakuntien ottavan mallin käyttöönsä. Toimintaehdotus rakentuu nuorisotyön, sairaalapastorin ja diakonian muodostamalle kolmiolle.
Seurakunnat kaipaavat keinoja tavoittaa nuoria isostoiminnan jälkeen. Jokainen vanhusten hoitoyksikkö on jonkun seurakunnan alueella. Jokaisella paikkakunnalla on nuoria, jotka kaipaavat mielekkyyttä elämään, erityisesti palkkatyön löytymisen viivästyessä. Mielestäni seurakuntatyön rakenne, hienosäädettynä, mahdollistaisi esitetyn toiminnan.
Keskeiset käsitteet: vanhuksen voimavarat, hiljainen tieto ja kansalaiskasvatus.