Kimpiastioiden vauriomekanismien tunnistaminen ja hallinta osana säilyttävää konservointia
Rajamäki, Matilda (2012)
Rajamäki, Matilda
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097315
Tiivistelmä
Tässä työssä pohditaan uurreastiaryhmään kuuluvien kimpiastioiden vauriomekanismeja sekä museoon tallennettujen kimpiastioiden säilyttävän konservoinnin tavoitteita ja keinoja, esineistön ominaispiirteiden, valmistusmenetelmien ja -materiaalien sekä käyttötarkoituksen ja -historian kautta.
Koska kimpiastiat ovat olleet kotitalouksien suurin käyttöesineryhmä 1600–1800-luvuilla, kuuluvat ne maakuntamuseoiden määrällisimpiin esinetallenneryhmiin. Silti astiaryhmää koskevaa lähdemateriaalia on vähän ja tuoreimmatkin julkaisut ovat 1970-luvulta ja säilyttävään konservointiin ja restaurointiin kohdentuvat suomalaiset tutkimustulokset puuttuvat kirjallisesta lähdeaineistosta kokonaan. Kimpiastioita koskevista suomailaisista tutkimuksista tuoreimpia lienee Osmo Vuoriston vuonna 1978 julkaistu tutkimus Suomalaiset haarikka-astiat. Kimpiastiaryhmän kokonaisvaltaisen tarkastelun kautta saatava tieto onkin ajankohtaista viimeistään nyt, kun museoiden tallennusresurssien rajallisuus asettaa kaikki esineryhmät museoarvoja korostavaan informaatiovertailuun.
Kimpiastioiden säilyttävän konservoinnin perusedellytys on astiaryhmän vauriomekanismien tunnistaminen ja niihin reagoiminen toiminnallisesti. Kimpiastiat pysyivät aikanaan kunnossa, koska niitä käytettiin ja ne olivat jatkuvassa tekemisessä kosteuden kanssa. Nyt kun niitä ei enää käytetä, kimmet ravistuvat ja vanteet irtoilevat. Koska suurin osa museoiden kimpiastioista on tallennettu säilytystiloihin, tulee huomio vaurioehkäisyssä keskittää säilytyksen esinekohtaisiin tarpeisiin suhteessa tilan resursseihin ja mahdollisuuksiin.
Koska kimpiastiat ovat olleet kotitalouksien suurin käyttöesineryhmä 1600–1800-luvuilla, kuuluvat ne maakuntamuseoiden määrällisimpiin esinetallenneryhmiin. Silti astiaryhmää koskevaa lähdemateriaalia on vähän ja tuoreimmatkin julkaisut ovat 1970-luvulta ja säilyttävään konservointiin ja restaurointiin kohdentuvat suomalaiset tutkimustulokset puuttuvat kirjallisesta lähdeaineistosta kokonaan. Kimpiastioita koskevista suomailaisista tutkimuksista tuoreimpia lienee Osmo Vuoriston vuonna 1978 julkaistu tutkimus Suomalaiset haarikka-astiat. Kimpiastiaryhmän kokonaisvaltaisen tarkastelun kautta saatava tieto onkin ajankohtaista viimeistään nyt, kun museoiden tallennusresurssien rajallisuus asettaa kaikki esineryhmät museoarvoja korostavaan informaatiovertailuun.
Kimpiastioiden säilyttävän konservoinnin perusedellytys on astiaryhmän vauriomekanismien tunnistaminen ja niihin reagoiminen toiminnallisesti. Kimpiastiat pysyivät aikanaan kunnossa, koska niitä käytettiin ja ne olivat jatkuvassa tekemisessä kosteuden kanssa. Nyt kun niitä ei enää käytetä, kimmet ravistuvat ja vanteet irtoilevat. Koska suurin osa museoiden kimpiastioista on tallennettu säilytystiloihin, tulee huomio vaurioehkäisyssä keskittää säilytyksen esinekohtaisiin tarpeisiin suhteessa tilan resursseihin ja mahdollisuuksiin.