Urheilijan nivuskipu : uutta näkökulmaa kuntoutukseen
Särkilahti, Niklas (2012)
Särkilahti, Niklas
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204295510
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204295510
Tiivistelmä
Nivuskipu on yksi yleisimmistä vammoista urheilulajeissa, joissa esiintyy paljon juoksua, toistuvia potkuja ja nopeita suunnanmuutoksia. Urheilijan nivuskivun diagnosoiminen on haastavaa monimuotoisen anatomian ja diagnosointikriteerien vuoksi. Siksi nivuskipu luokitellaan usein pitkäkestoiseksi tai epäspesifiksi. Nivuskivun luokittelu eri alaryhmiin on kuitenkin erittäin tärkeää, jotta voidaan taata asianmukainen ja tehokas hoito.
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli kehittää helppokäyttöinen testipatteri urheilijan nivuskivun luokittelun helpottamiseksi. Tutkimuksessa arvioitiin testipatterin luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Toisena tutkimuksen tavoitteena oli kehittää jalkapalloilijoille harjoitusohjelma, jonka avulla pyritään ehkäisemään nivusvammojen syntymistä. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena.
Testipatterin avulla pystyttiin erottamaan toisistaan nivuskipuiset ja -kivuttomat urheilijat. Nivuskipuisilla oli kaksi kertaa enemmän positiivisia testituloksia kuin nivuskivuttomilla. Tutkimuksen toisessa osassa testipatteria käytettiin apuna urheilijan epäspesifin nivuskivun luokittelussa. Alaryhmäluokitukseen perustuvalla spesifillä interventiolla vähennettiin urheilijan nivuskipua ja lisättiin toimintakykyä niin, että paluu vammaa edeltäneelle tasolle onnistui yhtä urheilijaa lukuun ottamatta. Tutkimuksen kolmannessa osassa kehitettiin jalkapallojoukkueelle nivusvammoja ennaltaehkäisevä harjoitusohjelma. Pelikauden 2011 aikana esiintyi joukkueen pelaajilla kolme nivusvammaa, jotka estivät pelaajia osallistumasta täysitehoisesti harjoitteluun tai pelaamiseen. Pelikauden aikana ei esiintynyt lainkaan muita lihasvammoja (ei-kontaktivammoja) ja ainoastaan yksi täysitehoisen harjoittelun estävä nilkkavamma.
Jatkotutkimukset ovat tarpeellisia testipatterissa käytettyjen testien ja alaryhmäluokituksen luotettavuuden arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Lisäksi urheilijoilla esiintyvien toimintahäiriöiden selvittäminen mahdollistaa riskitekijöiden ja vammayhteyksien tarkastelun.
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli kehittää helppokäyttöinen testipatteri urheilijan nivuskivun luokittelun helpottamiseksi. Tutkimuksessa arvioitiin testipatterin luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Toisena tutkimuksen tavoitteena oli kehittää jalkapalloilijoille harjoitusohjelma, jonka avulla pyritään ehkäisemään nivusvammojen syntymistä. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena.
Testipatterin avulla pystyttiin erottamaan toisistaan nivuskipuiset ja -kivuttomat urheilijat. Nivuskipuisilla oli kaksi kertaa enemmän positiivisia testituloksia kuin nivuskivuttomilla. Tutkimuksen toisessa osassa testipatteria käytettiin apuna urheilijan epäspesifin nivuskivun luokittelussa. Alaryhmäluokitukseen perustuvalla spesifillä interventiolla vähennettiin urheilijan nivuskipua ja lisättiin toimintakykyä niin, että paluu vammaa edeltäneelle tasolle onnistui yhtä urheilijaa lukuun ottamatta. Tutkimuksen kolmannessa osassa kehitettiin jalkapallojoukkueelle nivusvammoja ennaltaehkäisevä harjoitusohjelma. Pelikauden 2011 aikana esiintyi joukkueen pelaajilla kolme nivusvammaa, jotka estivät pelaajia osallistumasta täysitehoisesti harjoitteluun tai pelaamiseen. Pelikauden aikana ei esiintynyt lainkaan muita lihasvammoja (ei-kontaktivammoja) ja ainoastaan yksi täysitehoisen harjoittelun estävä nilkkavamma.
Jatkotutkimukset ovat tarpeellisia testipatterissa käytettyjen testien ja alaryhmäluokituksen luotettavuuden arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Lisäksi urheilijoilla esiintyvien toimintahäiriöiden selvittäminen mahdollistaa riskitekijöiden ja vammayhteyksien tarkastelun.