Nahkiaisen toukan esiintyminen Iijoessa ja sen lähialueen virtavesissä

Abstract

Nahkiainen on ympyräsuisten luokkaan kuuluva matomainen selkärankainen. Sen pinta on suomuton, nahaton ja limainen. Mätivaiheen jälkeen, joka kestää n. 200 päiväastetta, nahkiaisen toukka elää 4–7 vuotta pehmeään pohjasedimenttiin kaivautuneena. Mieluisin pohja-aines toukalle on karkea karike, jota muodostuu muun muassa puun lehdistä, risuista ja muusta orgaanisesta aineksesta. Viimeisenä jokisyksynä nahkiainen kokee muodonmuutoksen, metamorfoosin. Muodonmuutoksen jälkeen nahkiainen viettää talven joessa ja keväällä laskeutuu mereen kevättulvien saattelemana. Merivaihe nahkiaisella kestää 1–3 vuotta, minkä jälkeen nahkiainen nousee kudulle jokeen ja kuolee parittelun jälkeen. Nahkiainen on kärsinyt suuresti ihmisen toiminnan vuoksi. Vesien likaantuminen, jokien ja koskien perkaaminen, jokien patoaminen sekä säännöstely vaikuttavat suuresti nahkiaiskantoihin ympäri Suomea. Muun muassa patoamisen aiheuttamaa haittaa pyritään korjaamaan ylisiirroilla sekä istutustoiminnalla vaihtelevin tuloksin. Näinpä kaventuneiden elinolosuhteiden myötä nahkiaiskannat ja -saaliit ovat lähteneet laskuun viime vuosikymmeninä. Toteutetulla hankkeella pyrittiin selvittämään istutustoiminnan tuloksellisuutta Iijoella, kartoittamaan uusia istutusalueita sekä kehittämään istutustoimintaa. Tarkoituksena oli myös saada nykyistä parempi kuva pienempien lähijokien merkitys toukkatuotantoalueina. Paikallisille ihmisille pyrittiin luomaan selkeä kuva siitä, kuinka nahkiaisia tulisi istuttaa ja minkälaisille paikoille. Pitkän aikavälin tavoitteena on saada nahkiaissaaliit kasvamaan ja ottaa alihyödynnetyt toukka-alueet takaisin käyttöön. Nahkiaisen toukkia löytyi Iijoen istutuspaikoilta pieniä määriä. Istutusalueet olivat pääosin nahkiaisen toukalle sopimattomia ja näin ollen osittain hyödyttömiä. Vertailualueina pikaisesti tutkitut Liesoja, Kuivajoki ja Olhavanjoki olivat paljon parempia nahkiaisen toukka-alueita kuin Iijoki. Paikallisten istutuspaikoista ja -menetelmistä löytyi paljon kehittämisjohteita, joita pyrittiin korjaamaan tämän työn avulla. Loppujen lopuksi tämä työ oli vain pintaraapaisu siitä kaikesta, mitä nahkiaiskantojen tilan parantamiseksi hyväksi täytyisi tehdä. Tälle hankkeelle toivotaan jatkoa myös tulevina vuosina, jotta tietämistä ja osaamista nahkiaiskantojen hoidossa pystyttäisiin kehittämään.

Lamprey is a wormlike vertebate and it belongs to the Petromyzon class. The surface of a lamprey is very slimy and it has no scales or skin. After 200 day degrees lamprey larva lives, from four to seven years in the soft bottom sediment. The most congenial element for the larva is harsh litter which consists of wood leaves, dry twigs and other organic matter. While spending its’ last year in the river, lamprey undergoes a metamorphosis. After the metamorphosis it spends the winter in the river and settles by the spring floods in to the sea. The sea phase lasts up to three years and then it soars in to the river for spawn. After the spawn the lamprey dies. The lamprey has suffered gravely from human actions. Water pollution, cleansing of rivers and lakes and river dams have a severe effect on the lamprey populations in Finland. The disadvantages of the dams are repaired by fish transfers over the dams and by plantings, with varying results. With these narrowed habitats lamprey populations and catch have reduced over the last decades. In this project the results of the plantings in the river Iijoki are researched and new planting areas are surveyed. Also planting techniques are being developed. The intention was to have a better image of the value of smaller nearby rivers for larvae production areas and the way to plant lampreys. The long-term goal is to have an increase in the lamprey catch and take the underused larva areas back into use. Small numbers of lamprey larvae were found from the planting areas in Iijoki. The areas were mostly unsuitable and useless. For comparison, the rivers Liesoja, Kuivajoki and Olhavanjoki were much better habitats for the larva than river Iijoki. This work was made for the local inhabitants so they can improve their planting methods. Eventually, thought, this work is only a starting point for the work that is should be done for the lampreys. Hopefully the project is continued in the future so that the caring for the lamprey populations could be developed.