RADIO PRIMAS - lastulevyn restaurointi
Kangaskolkka, Maria (2012)
Kangaskolkka, Maria
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205066465
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205066465
Tiivistelmä
Lastulevyn valmistuksen historia ulottuu vuoteen 1887, jolloin Ernst Hubbard esitti idean keinotekoisen puun valmistamisesta. Lastulevyllä tarkoitetaan puusta tai puumaisista kasvinosista tehdyistä lastuista valmistettua levymateriaalia, jossa lastut on liitetty toisiinsa orgaanisen sideaineen avulla painetta ja lämpöä hyväksikäyttäen. Levyllä on puun perusominaisuudet, mutta sen eläminen on tason suunnassa puuta vähäisempää. Paksuussuunnassa sen eläminen on kuitenkin puuta suurempaa, mikä on yksi lastulevyn merkittävimmistä haittapuolista.
Restauroinnin kohteena on Primas -merkkinen putkiradiovastaanotin Kouvolan Putkiradiomuseon kokoelmista. Radioiden historiaa on sivuttu työn alussa vain kevyesti, eikä radion koneiston toimivuuteen ei ole käytännön työssä paneuduttu lainkaan. Työn keskiössä on radion rungon restaurointi. Hankalimmaksi materiaaliksi rungossa osoittautui lastulevy, jonka kosteudesta aiheutuneen paksuuselämisen aiheuttamat vauriot olivat paikoin haastavia restauroida.
Opinnäytetyö on suurimmassa määrin produktiivinen. Restauroinnin ja konservoinnin näkökulmasta lastulevy on uusi materiaali, johon ammattipiirit eivät ole vielä joutuneet syventymään. Tästä syystä käytännön työssä oli haastetta, johon vastaaminen oli mielenkiintoista.
Lastulevyä pidetään yleisesti kertakäyttöluonteisena materiaalina, joka päätyy useimmiten kaatopaikalle. Kuitenkin 1950-luvulta lähtien sitä on käytetty säännöllisesti huonekaluissa, joilla alkaa 2010-luvulla olla kulttuurihistoriallista arvoa. Onko oikein hävittää tällaista materiaalia vain siitä syystä, että pidämme sitä arvottomana?
Restauroinnin kohteena on Primas -merkkinen putkiradiovastaanotin Kouvolan Putkiradiomuseon kokoelmista. Radioiden historiaa on sivuttu työn alussa vain kevyesti, eikä radion koneiston toimivuuteen ei ole käytännön työssä paneuduttu lainkaan. Työn keskiössä on radion rungon restaurointi. Hankalimmaksi materiaaliksi rungossa osoittautui lastulevy, jonka kosteudesta aiheutuneen paksuuselämisen aiheuttamat vauriot olivat paikoin haastavia restauroida.
Opinnäytetyö on suurimmassa määrin produktiivinen. Restauroinnin ja konservoinnin näkökulmasta lastulevy on uusi materiaali, johon ammattipiirit eivät ole vielä joutuneet syventymään. Tästä syystä käytännön työssä oli haastetta, johon vastaaminen oli mielenkiintoista.
Lastulevyä pidetään yleisesti kertakäyttöluonteisena materiaalina, joka päätyy useimmiten kaatopaikalle. Kuitenkin 1950-luvulta lähtien sitä on käytetty säännöllisesti huonekaluissa, joilla alkaa 2010-luvulla olla kulttuurihistoriallista arvoa. Onko oikein hävittää tällaista materiaalia vain siitä syystä, että pidämme sitä arvottomana?