Eristävän mustesuihkumusteen kehittäminen
Hynninen, Jari (2012)
Hynninen, Jari
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046369
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046369
Tiivistelmä
Insinöörityön tavoitteena on kasvattaa Electrian osaamista painettavassa elektroniikassa. Työssä on tarkoitus kehittää eristävä mustesuihkumuste, jota voitaisiin käyttää kondensaattoreiden ja transistorien valmistuksessa. Insinöörityön tulokset antavat pohjaa muiden musteiden kehittämiselle.
Liuotinpohjaiset musteet valmistettiin lämmitettävällä magneettisekoittimella ja vesipohjaiset musteet dissolverilla eli pikasekoittimella. Tulostetusta kalvosta mitattiin vastusta ja läpilyöntijännitettä, ja musteista taas mitattiin pintajännitys, viskositeetti sekä tutkittiin yhteensopivuutta tulostinpään kanssa.
Pintajännitys mitattiin pisaramittausmenetelmällä ja viskositeetti pyörökara viskosimetrillä. Musteen yhteensopivuutta tulostinpään kanssa testattiin jatkuvalla tulostuksella, missä seurattiin, kuinka kauan muste pysyy stabiilina. Eristeominaisuuksia testattiin yleismittarilla tai jännitelähteellä.
Suurin pintajännitys onnistuneessa tulostuskokeessa oli 45 mN/m, joten sitä voidaan pitää ylärajana musteen pintajännitykselle. Viskositeetti ei ollut kriittinen ominaisuus tulostuskokeissa, mutta alhainen haihtumisnopeus oli ratkaiseva tekijä musteen hyvään stabiilisuuteen tulostuskokeissa.
Parhaat tulokset tulostuskokeissa saavutettiin liuotinpohjaisilla musteilla. Etyleenidiglykoli ja butyylidiglykoliasetaatti muodostavat PMMA:n kanssa hyvän pohjan musteelle. Lisätutkimusta vaaditaan liuotinpohjaisen musteen tasaisempaan leviämiseen sekä vesipohjaisten musteiden stabiliteetin parantamiseksi.
Liuotinpohjaiset musteet valmistettiin lämmitettävällä magneettisekoittimella ja vesipohjaiset musteet dissolverilla eli pikasekoittimella. Tulostetusta kalvosta mitattiin vastusta ja läpilyöntijännitettä, ja musteista taas mitattiin pintajännitys, viskositeetti sekä tutkittiin yhteensopivuutta tulostinpään kanssa.
Pintajännitys mitattiin pisaramittausmenetelmällä ja viskositeetti pyörökara viskosimetrillä. Musteen yhteensopivuutta tulostinpään kanssa testattiin jatkuvalla tulostuksella, missä seurattiin, kuinka kauan muste pysyy stabiilina. Eristeominaisuuksia testattiin yleismittarilla tai jännitelähteellä.
Suurin pintajännitys onnistuneessa tulostuskokeessa oli 45 mN/m, joten sitä voidaan pitää ylärajana musteen pintajännitykselle. Viskositeetti ei ollut kriittinen ominaisuus tulostuskokeissa, mutta alhainen haihtumisnopeus oli ratkaiseva tekijä musteen hyvään stabiilisuuteen tulostuskokeissa.
Parhaat tulokset tulostuskokeissa saavutettiin liuotinpohjaisilla musteilla. Etyleenidiglykoli ja butyylidiglykoliasetaatti muodostavat PMMA:n kanssa hyvän pohjan musteelle. Lisätutkimusta vaaditaan liuotinpohjaisen musteen tasaisempaan leviämiseen sekä vesipohjaisten musteiden stabiliteetin parantamiseksi.