Minä pystyn! Vai pystynkö? : Minäpystyvyys Minä olen tärkeä -projektin pienryhmätoiminnassa
Lämsä, Päivi (2012)
Lämsä, Päivi
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205015647
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205015647
Tiivistelmä
Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön käsitystä omista kyvyistään suoriutua annetusta tehtävästä. Minäpystyvyys vaikuttaa yksilön toimintaan ja motivaatioon suuresti, joten teoria tuo uusia lähestymis-tapoja ohjaustyöhön sekä vertaisryhmätoiminnan merkitykseen. Nuorisoalalla puhutaan paljon sosiaalisesta vahvistamisesta, ja mielestäni onnistunut pystyvyyskäsitysten tukeminen on juuri sitä. Nuorelle annetaan välineitä selviytyä haasteista, motivoida itseään ja luoda uskoa omaan pystyvyyteensä. Kun uskoo pystyvänsä, elämäkin pysyy paremmin hallinnassa. Vahva pystyvyysusko suojelee myös suomalaisten kansantaudilta eli masennukselta.
Opinnäytetyön tilasi Joensuun Pelastakaa Lapset ry. Järjestö toivoi saavansa käyttöönsä uusia menetelmiä, joilla kehittää heidän Minä olen tärkeä -projektin pienryhmätoimintaansa. Vaikka tekstissä analysoitu aineisto rajoittuu vain Minä olen tärkeä -projektiin, tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää missä tahansa muussa ohjaustoiminnassa. Tarkoituksena on ollut tutkia ilmeneekö Minä olen tärkeä -projektin toiminnassa minäpystyvyyttä edistäviä tekijöitä, ja jos ilmenee, niin miten. Lisäksi tarkoituksena on tarvittaessa antaa kehitysehdotuksia.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineiston sain valmiina Joensuun Pelastakaa Lapset ry:ltä. Aineistona oli projektisuunnitelma, ohjaajien opastuksessa käytettävä materiaali sekä pienryhmien ohjaajille tarkoitetut käsikirjat. Aineistoa on käyty pääosin läpi teemoittelemalla. Näitä teemoja olen verrannut minäpystyvyyteen. Tämä teoria on toiminut taustateoriana, johon olen perehtynyt kirjallisuuden ja muiden samaa aihetta käsittelevien tutkimusten avulla. Olen perehtynyt aiheeseen erityisesti murrosiän ja vertaisryhmän näkökulmasta, koska tutkimuksen analysoitava materiaali käsittelee murrosikäisiä tuen tarpeessa olevia nuoria. Lisäksi olen käsitellyt tutkimuksessa yleisesti ohjaajan roolia ja yksilötavoitteiden merkitystä, koska niiden rooli pystyvyydentunteen edistäjänä on suuri.
Keskeisin tulos oli se, että Minä olen tärkeä -projektissa käsiteltävät teemat sopivat pystyvyyskäsityksiä tukeviksi aihealueiksi, jos niitä vain käsitellään sopivalla tavalla. Itsevarmuuden tukeminen ja sosiaalisten suhteiden luominen projektin tavoitteina toimivat hyvin myös minäpystyvyyttä edistävänä tekijänä. Toisaalta havaitsin toiminnassa myös muutaman puutteen verrattuna minäpystyvyyden tunteen tukemiseen. Esimerkiksi ohjaajan roolia tulisi tarkentaa.
Tätä tutkimusta voidaan jatkossa hyödyntää yleisesti ryhmätoimintaa suunniteltaessa ja ohjaajan roolin ja tehtävien tarkentajana.
Opinnäytetyön tilasi Joensuun Pelastakaa Lapset ry. Järjestö toivoi saavansa käyttöönsä uusia menetelmiä, joilla kehittää heidän Minä olen tärkeä -projektin pienryhmätoimintaansa. Vaikka tekstissä analysoitu aineisto rajoittuu vain Minä olen tärkeä -projektiin, tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää missä tahansa muussa ohjaustoiminnassa. Tarkoituksena on ollut tutkia ilmeneekö Minä olen tärkeä -projektin toiminnassa minäpystyvyyttä edistäviä tekijöitä, ja jos ilmenee, niin miten. Lisäksi tarkoituksena on tarvittaessa antaa kehitysehdotuksia.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineiston sain valmiina Joensuun Pelastakaa Lapset ry:ltä. Aineistona oli projektisuunnitelma, ohjaajien opastuksessa käytettävä materiaali sekä pienryhmien ohjaajille tarkoitetut käsikirjat. Aineistoa on käyty pääosin läpi teemoittelemalla. Näitä teemoja olen verrannut minäpystyvyyteen. Tämä teoria on toiminut taustateoriana, johon olen perehtynyt kirjallisuuden ja muiden samaa aihetta käsittelevien tutkimusten avulla. Olen perehtynyt aiheeseen erityisesti murrosiän ja vertaisryhmän näkökulmasta, koska tutkimuksen analysoitava materiaali käsittelee murrosikäisiä tuen tarpeessa olevia nuoria. Lisäksi olen käsitellyt tutkimuksessa yleisesti ohjaajan roolia ja yksilötavoitteiden merkitystä, koska niiden rooli pystyvyydentunteen edistäjänä on suuri.
Keskeisin tulos oli se, että Minä olen tärkeä -projektissa käsiteltävät teemat sopivat pystyvyyskäsityksiä tukeviksi aihealueiksi, jos niitä vain käsitellään sopivalla tavalla. Itsevarmuuden tukeminen ja sosiaalisten suhteiden luominen projektin tavoitteina toimivat hyvin myös minäpystyvyyttä edistävänä tekijänä. Toisaalta havaitsin toiminnassa myös muutaman puutteen verrattuna minäpystyvyyden tunteen tukemiseen. Esimerkiksi ohjaajan roolia tulisi tarkentaa.
Tätä tutkimusta voidaan jatkossa hyödyntää yleisesti ryhmätoimintaa suunniteltaessa ja ohjaajan roolin ja tehtävien tarkentajana.