Kanttori kuoronjohtajana : kuka vie, kuka vikisee?
Pirttimaa, Kati (2009)
Pirttimaa, Kati
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906013510
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906013510
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin ammatti-identiteetin rakentumista ja kehittymistä laaja-alaisessa kanttorin työssä. Selvitettiin kanttorien käsityksiä itsestään kuoronjohtajana, heidän kuoronjohtajaidentiteettinsä muutoksia ja tavoitteita kuorotyössä sekä heidän täydennyskoulutustarpeitaan.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien musiikkitoimintaan osallistuu vuosittain n. 40 000 ihmistä, useimmat heistä kuorotoimintaan. Kuoroja johtavat useimmiten kanttorit, joista varsin harva on valinnut kuoronjohdon opintojensa syventymiskohteeksi. Suomen kirkkomusiikkiliitto toimii kuorojen tukijärjestönä. Opinnäytetyön avulla pyrittiin selvittämään, minkälaista koulutusta liitto voisi järjestää kuoroille, minkälaista ohjelmistoa liiton olisi hyvä tuottaa ja miten kuoronjohtajia voitaisiin paremmin tukea työssään.
Ammatti-identiteetin rakentumiseen perehdyttiin sosiaalipsykologisen kirjallisuuden avulla. Kuoronjohtajaidentiteetin kehittymistä selvitettiin Helsingin ja Tampereen kirkkomusiikkipiirien alueiden kanttoreille tehdyn sähköisen kyselyn avulla. Kyselyn vastausaineistoa analysoitiin yhdessä Kirkkomusiikkiliiton ja Kirkon koulutuskeskuksen edustajien kanssa.
Kanttorit suhtautuvat kuoronjohtotyöhön pääsääntöisesti myönteisesti. Työvuosien myötä he ovat oppineet luottamaan kykyihinsä ja osaamiseensa kuoronjohtajina. He kokevat kuitenkin, ettei heillä oli riittäviä pedagogisia valmiuksia eikä riittävästi ryhmädynamiikan osaamista voidakseen hoitaa tehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla. He kokevat myös tarvitsevansa osaamista äänenmuodostuksen opettamiseen harrastajille.
Työn tuloksien avulla on mahdollista suunnata sopivaa täydennyskoulutusta kuoronjohtajille ja koulutusta kuoroille. Kuorojen tarvitsemaa ohjelmistoa voidaan kehittää ja tuottaa. Jatkossa selvitystä olisi mielekästä laajentaa koskemaan koko maan kanttoreita, tässä työssä otos oli pienehkö ja painottui kaupunkiseurakuntiin. Kanttoreiden moniulotteista ammatti-identiteettiä ja sen kehittymistä olisi syytä tutkia myös laajemmin kuin vain kuoronjohtajuuden näkökulmasta.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien musiikkitoimintaan osallistuu vuosittain n. 40 000 ihmistä, useimmat heistä kuorotoimintaan. Kuoroja johtavat useimmiten kanttorit, joista varsin harva on valinnut kuoronjohdon opintojensa syventymiskohteeksi. Suomen kirkkomusiikkiliitto toimii kuorojen tukijärjestönä. Opinnäytetyön avulla pyrittiin selvittämään, minkälaista koulutusta liitto voisi järjestää kuoroille, minkälaista ohjelmistoa liiton olisi hyvä tuottaa ja miten kuoronjohtajia voitaisiin paremmin tukea työssään.
Ammatti-identiteetin rakentumiseen perehdyttiin sosiaalipsykologisen kirjallisuuden avulla. Kuoronjohtajaidentiteetin kehittymistä selvitettiin Helsingin ja Tampereen kirkkomusiikkipiirien alueiden kanttoreille tehdyn sähköisen kyselyn avulla. Kyselyn vastausaineistoa analysoitiin yhdessä Kirkkomusiikkiliiton ja Kirkon koulutuskeskuksen edustajien kanssa.
Kanttorit suhtautuvat kuoronjohtotyöhön pääsääntöisesti myönteisesti. Työvuosien myötä he ovat oppineet luottamaan kykyihinsä ja osaamiseensa kuoronjohtajina. He kokevat kuitenkin, ettei heillä oli riittäviä pedagogisia valmiuksia eikä riittävästi ryhmädynamiikan osaamista voidakseen hoitaa tehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla. He kokevat myös tarvitsevansa osaamista äänenmuodostuksen opettamiseen harrastajille.
Työn tuloksien avulla on mahdollista suunnata sopivaa täydennyskoulutusta kuoronjohtajille ja koulutusta kuoroille. Kuorojen tarvitsemaa ohjelmistoa voidaan kehittää ja tuottaa. Jatkossa selvitystä olisi mielekästä laajentaa koskemaan koko maan kanttoreita, tässä työssä otos oli pienehkö ja painottui kaupunkiseurakuntiin. Kanttoreiden moniulotteista ammatti-identiteettiä ja sen kehittymistä olisi syytä tutkia myös laajemmin kuin vain kuoronjohtajuuden näkökulmasta.