Kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin kehittäminen
Koskinen, Eija (2012)
Koskinen, Eija
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203123283
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203123283
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen vuonna 2012 toteutettavaa Espoon kotihoidon organisaatiouudistusta tukeva kehittämistyö. Tavoitteena oli kehittää Espoon kaupungin kotihoitoon yhtenäinen palvelutarpeen arvioinnin toimintamalli. Kotihoidossa palvelutarpeen arvioinnilla tarkoitetaan kotiin pyydettäessä tehtävää arviointikäyntiä, jonka tavoitteena on tukea vanhuksen kotona selviytymistä ja kannustaa omien voimavarojen käyttöön. Kehittämistyön kohteena oli Espoon kotihoitoon, kuljetuspalveluun ja omaishoidontukeen liittyvä palvelutarpeen arviointitoiminta sekä palveluneuvonta- ja ohjaus.
Palvelutarpeen arvioinnin toimintamallin kehittämiseen haettiin näkökulmaa kehittävästä työntutkimuksesta. Tiedonkeruuvälineen rakentamisessa, kyselyn analyysissa ja toimintamallin kehittämisessä käytettiin jäsentäjänä kehittävän työntutkimuksen teoreettista apuvälinettä toimintajärjestelmän mallia, jonka osa-alueet ovat tekijä, kohde, välineet, säännöt, työnjako ja yhteisö. Nykyinen Espoon kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin toimintamalli kuvattiin ja analysoitiin hyödyntäen kotihoidon toimintaympäristöön ja kehittämiseen liittyviä dokumentteja, asiakasrekisteriä ja kyselyä. Kyselytutkimusaineisto kerättiin kokonaisotantana Espoon kotihoidon palvelutarpeen arviointeja tekeviltä työntekijöiltä (n=93) ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Vastausprosentti oli 41 %. Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että kehittämistarpeita ja eroja virkanimikkeittäin, ammatillisen koulutuksen suhteen ja alueellisesti esiintyi palvelutarpeen arvioinnin välineisiin (tiedot, taidot, välineiden käyttö ja valmiudet, saatu ohjaus ja tuki) ja työnjakoon (tekijä, yhteydenotto, tiedonsaanti, päätöksenteko) liittyvissä seikoissa. Näkemykset palvelutarpeen arvioinnin toteutumisesta ja asiakkaaksi ottamisesta erosivat joiltakin osin joko virkanimikkeittäin, ammatillisen koulutuksen suhteen tai alueellisesti. Tämän seurauksena syntyy ristiriitoja laadukkaan, asiakaslähtöisen ja yhdenmukaisen palvelutarpeen arviointitoiminnan toteutumiseen.
Aineiston analyysin avulla saatiin esiin Espoon kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin nykytila, ristiriidat ja kehittämistarpeet. Uusi yhtenäinen kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin toimintamalli muotoutui kootun teorian, tutkimustulosten ja käytössä olevien nykyisten toimintamallien pohjalta. Yhtenäinen kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin toimintamalli on suunniteltu keskitettyyn palvelutarpeen arviointiin. Uusi toimintamalli luo hyvän perustan sellaiselle asiakaslähtöiselle ja yhdenmukaiselle toimintatavalle, joka tukee kotihoidon palvelujen oikeudenmukaista kohdentumista. Toimintamallin käyttöönottoa ja sen aikaansaamia vaikutusten arviointia jatketaan opinnäytetyön jälkeen.
Palvelutarpeen arvioinnin toimintamallin kehittämiseen haettiin näkökulmaa kehittävästä työntutkimuksesta. Tiedonkeruuvälineen rakentamisessa, kyselyn analyysissa ja toimintamallin kehittämisessä käytettiin jäsentäjänä kehittävän työntutkimuksen teoreettista apuvälinettä toimintajärjestelmän mallia, jonka osa-alueet ovat tekijä, kohde, välineet, säännöt, työnjako ja yhteisö. Nykyinen Espoon kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin toimintamalli kuvattiin ja analysoitiin hyödyntäen kotihoidon toimintaympäristöön ja kehittämiseen liittyviä dokumentteja, asiakasrekisteriä ja kyselyä. Kyselytutkimusaineisto kerättiin kokonaisotantana Espoon kotihoidon palvelutarpeen arviointeja tekeviltä työntekijöiltä (n=93) ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Vastausprosentti oli 41 %. Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että kehittämistarpeita ja eroja virkanimikkeittäin, ammatillisen koulutuksen suhteen ja alueellisesti esiintyi palvelutarpeen arvioinnin välineisiin (tiedot, taidot, välineiden käyttö ja valmiudet, saatu ohjaus ja tuki) ja työnjakoon (tekijä, yhteydenotto, tiedonsaanti, päätöksenteko) liittyvissä seikoissa. Näkemykset palvelutarpeen arvioinnin toteutumisesta ja asiakkaaksi ottamisesta erosivat joiltakin osin joko virkanimikkeittäin, ammatillisen koulutuksen suhteen tai alueellisesti. Tämän seurauksena syntyy ristiriitoja laadukkaan, asiakaslähtöisen ja yhdenmukaisen palvelutarpeen arviointitoiminnan toteutumiseen.
Aineiston analyysin avulla saatiin esiin Espoon kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin nykytila, ristiriidat ja kehittämistarpeet. Uusi yhtenäinen kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin toimintamalli muotoutui kootun teorian, tutkimustulosten ja käytössä olevien nykyisten toimintamallien pohjalta. Yhtenäinen kotihoidon palvelutarpeen arvioinnin toimintamalli on suunniteltu keskitettyyn palvelutarpeen arviointiin. Uusi toimintamalli luo hyvän perustan sellaiselle asiakaslähtöiselle ja yhdenmukaiselle toimintatavalle, joka tukee kotihoidon palvelujen oikeudenmukaista kohdentumista. Toimintamallin käyttöönottoa ja sen aikaansaamia vaikutusten arviointia jatketaan opinnäytetyön jälkeen.