Konekylvön onnistuminen Sodankylän metsätiimin eteläosissa vuosina 2003 - 2006
Puikko, Juho (2012)
Puikko, Juho
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202162266
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202162266
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää konekylvön onnistumista viljelyvuosina 2003–2006 Sodankylän metsätiimin eteläosissa. Metsähallituksen tavoitteena on lisätä koneellisen kylvön määrää kyseisellä alueella, mutta koneellisen kylvön onnistumisesta haluttiin saada lisätietoa, sillä istutus on ollut perinteisesti kylvöä suositumpi menetelmä myös männylle. Koneellisen kylvön onnistumista arvioin kasvatuskelpoisten männyntaimien määrällä erilaisissa kasvuolosuhteissa ja vertasin tuloksia aikaisempiin tutkimustuloksiin.
Metsähallituksen Itä-Lapin metsänhoitopäällikkö Olli Lipponen rajasi tutkimusalueen piireihin 24–26, jotka kattavat Sodankylän eteläpuoleisen osan. Alkuperäinen tarkoitus oli rajata inventointivuodet vuosiin 2000–2006, mutta käyttämässäni yksinkertaisen satunnaisotannan mukaisessa otoksessa tutkimusalue rajautui vain vuosiin 2003–2006. Mitattujen koealojen yhteismäärä tässä tutkimuksessa oli 584 kappaletta, jotka olivat jakautuneet 31 kuvioille. Kaikki kuviot oli muokattu äestämällä. Inventointimenetelmänä käytin linjoittaista ympyräkoealamenetelmää, mutta linjat tein perinteisestä poiketen valmiiksi tietokoneella. Mittauksessa käytin 2,52 metrin koealasädettä. Tutkimusaineisto koostui koealoilta mittaamistani puulajitiedoista sekä kuviokohtaisista tiedoista, joista tärkeimpiä olivat kasvupaikka, maalaji ja korkeus merenpinnasta. Tutkimusaineistoa analysoin SPSS-ohjelmistolla.
Konekylvöt olivat onnistuneet pääasiassa hyvin, vaikka vuosien, kuvioiden ja piirien välillä oli eroa. Pelkästään kasvatuskelpoiset männyntaimet huomioiden täydennysrajan (alle 1100 kpl/ha) yläpuolella oli yli 70 prosenttia koealoista. Luontainen taimiaines huomioiden määrä on suurempi. Muutamilla kuvioilla taimimäärään vaikuttivat etenkin kasvupaikan kivisyys ja maanmuokkauksen voimakkuus. Suhteellisen tasaiset lämpö- ja kosteusolot takasivat onnistuneen taimettumisen vuosien välisessä vertailussa. Yli 262 metrin korkeudella olevat kuviot olivat taimettuneet sen sijaan huonoiten. Siemenpuilla ei ollut suurta merkitystä kasvatuskelpoisten männyntaimien mediaanilla mitattuna. Taimikkotuhoista esiintyi paikoin männyntalvihometta.
Opinnäytetyöni tuloksien perusteella voidaan olettaa koneellisen kylvön onnistuneen alueella, mutta vuosittainen vertailu on paikoin suurta. Muihin Pohjois-Suomessa tehtyihin tutkimuksiin verrattuna tulokset ovat samansuuntaiset. Onnistunut maanmuokkaus sekä hyvät kasvuolosuhteet takasivat onnistuneet kylvötulokset. Tulokset ovat yleistettävissä mielestäni samoissa olosuhteissa sekä samalla korkeudella oleviin konekylvöalueisiin.
Metsähallituksen Itä-Lapin metsänhoitopäällikkö Olli Lipponen rajasi tutkimusalueen piireihin 24–26, jotka kattavat Sodankylän eteläpuoleisen osan. Alkuperäinen tarkoitus oli rajata inventointivuodet vuosiin 2000–2006, mutta käyttämässäni yksinkertaisen satunnaisotannan mukaisessa otoksessa tutkimusalue rajautui vain vuosiin 2003–2006. Mitattujen koealojen yhteismäärä tässä tutkimuksessa oli 584 kappaletta, jotka olivat jakautuneet 31 kuvioille. Kaikki kuviot oli muokattu äestämällä. Inventointimenetelmänä käytin linjoittaista ympyräkoealamenetelmää, mutta linjat tein perinteisestä poiketen valmiiksi tietokoneella. Mittauksessa käytin 2,52 metrin koealasädettä. Tutkimusaineisto koostui koealoilta mittaamistani puulajitiedoista sekä kuviokohtaisista tiedoista, joista tärkeimpiä olivat kasvupaikka, maalaji ja korkeus merenpinnasta. Tutkimusaineistoa analysoin SPSS-ohjelmistolla.
Konekylvöt olivat onnistuneet pääasiassa hyvin, vaikka vuosien, kuvioiden ja piirien välillä oli eroa. Pelkästään kasvatuskelpoiset männyntaimet huomioiden täydennysrajan (alle 1100 kpl/ha) yläpuolella oli yli 70 prosenttia koealoista. Luontainen taimiaines huomioiden määrä on suurempi. Muutamilla kuvioilla taimimäärään vaikuttivat etenkin kasvupaikan kivisyys ja maanmuokkauksen voimakkuus. Suhteellisen tasaiset lämpö- ja kosteusolot takasivat onnistuneen taimettumisen vuosien välisessä vertailussa. Yli 262 metrin korkeudella olevat kuviot olivat taimettuneet sen sijaan huonoiten. Siemenpuilla ei ollut suurta merkitystä kasvatuskelpoisten männyntaimien mediaanilla mitattuna. Taimikkotuhoista esiintyi paikoin männyntalvihometta.
Opinnäytetyöni tuloksien perusteella voidaan olettaa koneellisen kylvön onnistuneen alueella, mutta vuosittainen vertailu on paikoin suurta. Muihin Pohjois-Suomessa tehtyihin tutkimuksiin verrattuna tulokset ovat samansuuntaiset. Onnistunut maanmuokkaus sekä hyvät kasvuolosuhteet takasivat onnistuneet kylvötulokset. Tulokset ovat yleistettävissä mielestäni samoissa olosuhteissa sekä samalla korkeudella oleviin konekylvöalueisiin.