”ONNEKSI SAIN PITÄÄ HÄNTÄ EDES HETKEN RINNALLANI” : Kohtukuoleman kohdanneiden vanhempien kokemuksia saamastaan
Paananen, Riina; Heikkilä, Satu (2011)
Paananen, Riina
Heikkilä, Satu
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121918834
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121918834
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata miten kohtukuoleman kohdanneet vanhemmat oli-vat kokeneet saavansa tukea sairaalassa ja kotona, sekä millaista tukea odotettiin ja toivot-tiin. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää eri terveyden- ja sairaanhoidon toimipaikoissa käytännön hoitotyössä.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin aluksi kohtukuoleman yleisyyttä, syitä ja ennal-taehkäisyä. Toisena kappaleena tarkasteltiin kohtukuoleman jälkeisiä asioita, kuten synny-tystä, käytännön järjestelyjä ja suruprosessia. Viimeisenä tuotiin esiin teoriaa perheen tu-kemisesta ja auttamisesta moniammatillisen yhteistyön kautta.
Opinnäytetyön lähtökohta oli tutkia todellista elämää ja kokemuksia, joten työssä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineiston keruumenetelmänä oli strukturoimaton, eli avoin kyselylomake, joita toimitettiin kohderyhmälle kotiin postitettuna 15 kappaletta. Kohderyhmän valitseminen ja aineiston keruu tapahtui yhteistyössä vertaistukiyhdistys Käpy Ry:n kanssa. Kyselyyn vastasi 11 osallistujaa ja vastausprosentti oli 76 %. Ana-lyysimenetelmä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Suurin osa vanhemmista oli kokenut saavansa sairaalassa kätilöiltä ja hoitajilta hyvin tukea, kuitenkin jotkut vanhemmat kokivat tiedon antamisessa puutteita ja tietoa kaivattiin lisää hoitohenkilökunnalta. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen suurin osa vanhemmista oli saanut tukea ja apua neuvolan kautta, osa kuitenkin koki tuen riittämättömäksi. Toivottiin, että kotikäynti olisi automaattista myös kohtukuoleman kohdanneille perheille. Mielenter-veyspalveluiden tuen piiriin toivottiin helpompaa pääsyä ja vanhemmat olivat kokeneet raskaaksi itse olla yhteydessä eri hoitotahoihin. Lähes kaikki vanhemmat nostivat esille Käpy Ry:n ja sen eri vertaistukikanavien suuren avun ja tuen kohtukuoleman jälkeen. Useat vanhemmat kuvasivat Käpy Ry:n kautta saadun vertaistuen avun parhaaksi, mitä he olivat saaneet.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin aluksi kohtukuoleman yleisyyttä, syitä ja ennal-taehkäisyä. Toisena kappaleena tarkasteltiin kohtukuoleman jälkeisiä asioita, kuten synny-tystä, käytännön järjestelyjä ja suruprosessia. Viimeisenä tuotiin esiin teoriaa perheen tu-kemisesta ja auttamisesta moniammatillisen yhteistyön kautta.
Opinnäytetyön lähtökohta oli tutkia todellista elämää ja kokemuksia, joten työssä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineiston keruumenetelmänä oli strukturoimaton, eli avoin kyselylomake, joita toimitettiin kohderyhmälle kotiin postitettuna 15 kappaletta. Kohderyhmän valitseminen ja aineiston keruu tapahtui yhteistyössä vertaistukiyhdistys Käpy Ry:n kanssa. Kyselyyn vastasi 11 osallistujaa ja vastausprosentti oli 76 %. Ana-lyysimenetelmä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Suurin osa vanhemmista oli kokenut saavansa sairaalassa kätilöiltä ja hoitajilta hyvin tukea, kuitenkin jotkut vanhemmat kokivat tiedon antamisessa puutteita ja tietoa kaivattiin lisää hoitohenkilökunnalta. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen suurin osa vanhemmista oli saanut tukea ja apua neuvolan kautta, osa kuitenkin koki tuen riittämättömäksi. Toivottiin, että kotikäynti olisi automaattista myös kohtukuoleman kohdanneille perheille. Mielenter-veyspalveluiden tuen piiriin toivottiin helpompaa pääsyä ja vanhemmat olivat kokeneet raskaaksi itse olla yhteydessä eri hoitotahoihin. Lähes kaikki vanhemmat nostivat esille Käpy Ry:n ja sen eri vertaistukikanavien suuren avun ja tuen kohtukuoleman jälkeen. Useat vanhemmat kuvasivat Käpy Ry:n kautta saadun vertaistuen avun parhaaksi, mitä he olivat saaneet.