Vaikeasta lapsuudesta hyvään aikuisuuteen : ”Ei isä tarkottanu”
Lummi, Kristiina (2011)
Lummi, Kristiina
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011122119094
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011122119094
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kuvaus. Olen valinnut opinnäytetyöni teemaksi vaikean lapsuuden, erityisesti päihdeperheessä. Etsin vastauksia, joilla voitaisiin selittää, miten päihdelapsuuden kokenut selviää lopulta hyvään aikuisuuteen. Vaikeaan lapsuuteen liittyy hyvin usein liiallinen alkoholin käyttö. Se tuo puolestaan mukanaan vaikeuksia vanhemmuudessa. Kotona voi olla aikuinen mutta hän ei ole läsnä. Isä ei ole läsnä koska on humalassa ja äiti ei ole läsnä, koska perheen isä on alkoholisti. Myös liian varhainen vastuunkanto ja väkivalta liittyvät usein perheen arkeen, kun vanhempi juo.
Metodologinen esittely. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Metodologinen tutkimustieni käyttää jonkin verran triangulatiivista lähestymistapaa. Työn teoriapohja koostuu päihdeperheiden lapsia ja lasten selviytymistä käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkimuksen aineistona olivat sellaisten aikuisten kertomukset, joita olin haastatellut vaikean lapsuuden teemasta. Tutkimusmetodina käytin puolistrukturoitua haastattelua, eli kysyin kaikilta haastateltavilta pääosin samat kysymykset. Olen pyrkinyt etsimään opinnäytetyössäni lapsen selviytymiskeinoja haastattelemalla aikuisia, joilla on ollut vaikea lapsuus mutta jotka elävät nyt hyvää elämää. Olen myös yrittänyt löytää kertomuksista sellaisia yhteisiä tekijöitä, jotka voisivat auttaa sosionomia, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa, esimerkiksi päiväkodeissa tai nuorisokodeissa. Analysoin haastatteluiden tuloksia ja tein niiden pohjalta johtopäätöksiä. Pääteemoiksi nousivat haastateltavien lapsuudessa ja nuoruudessa koetut tunteet ja tapahtumat, kuten hylkääminen, häpeä, vastuuta liian varhain ja väkivalta, mutta ennen kaikkea selviytymisstrategiat, joita he kuvailivat.
Keskeiset tutkimustulokset. Voiko vaikean lapsuuden kokenut ihminen selvitä hyvään aikui-suuteen, saada lopulta hyvän elämän? Tuloksista pystyy nostamaan esille ennen kaikkea sen tosiasian, että lapsuudesta voi selvitä, vaikka se olisi ollut vaikea. Se tapahtuu esimerkiksi turvallisen aikuisen ihmissuhteen tai itsetuntoa nostavan hyvän harrastuksen avulla, vain kaksi mainitakseni. Ja lopuksi, mitä on hyvä aikuisuus? Olen määritellyt sen selviytymisen kautta, jota määrittävät työssäni sekä ne joita olen haastatellut, että ne jotka ovat tutkineet ihmisen selviytymistä.
Metodologinen esittely. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Metodologinen tutkimustieni käyttää jonkin verran triangulatiivista lähestymistapaa. Työn teoriapohja koostuu päihdeperheiden lapsia ja lasten selviytymistä käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkimuksen aineistona olivat sellaisten aikuisten kertomukset, joita olin haastatellut vaikean lapsuuden teemasta. Tutkimusmetodina käytin puolistrukturoitua haastattelua, eli kysyin kaikilta haastateltavilta pääosin samat kysymykset. Olen pyrkinyt etsimään opinnäytetyössäni lapsen selviytymiskeinoja haastattelemalla aikuisia, joilla on ollut vaikea lapsuus mutta jotka elävät nyt hyvää elämää. Olen myös yrittänyt löytää kertomuksista sellaisia yhteisiä tekijöitä, jotka voisivat auttaa sosionomia, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa, esimerkiksi päiväkodeissa tai nuorisokodeissa. Analysoin haastatteluiden tuloksia ja tein niiden pohjalta johtopäätöksiä. Pääteemoiksi nousivat haastateltavien lapsuudessa ja nuoruudessa koetut tunteet ja tapahtumat, kuten hylkääminen, häpeä, vastuuta liian varhain ja väkivalta, mutta ennen kaikkea selviytymisstrategiat, joita he kuvailivat.
Keskeiset tutkimustulokset. Voiko vaikean lapsuuden kokenut ihminen selvitä hyvään aikui-suuteen, saada lopulta hyvän elämän? Tuloksista pystyy nostamaan esille ennen kaikkea sen tosiasian, että lapsuudesta voi selvitä, vaikka se olisi ollut vaikea. Se tapahtuu esimerkiksi turvallisen aikuisen ihmissuhteen tai itsetuntoa nostavan hyvän harrastuksen avulla, vain kaksi mainitakseni. Ja lopuksi, mitä on hyvä aikuisuus? Olen määritellyt sen selviytymisen kautta, jota määrittävät työssäni sekä ne joita olen haastatellut, että ne jotka ovat tutkineet ihmisen selviytymistä.