Palveluohjaajana verkostokokouksissa
Wallinheimo, Eija (2011)
Wallinheimo, Eija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121618698
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121618698
Tiivistelmä
Wallinheimo, Eija. Palveluohjaajana verkostokokouksissa. Diak Etelä, Helsinki, syksy 2011, 63 s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen koulutusohjelma, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää pääkaupunkiseudun palveluohjaajien käsityksiä verkostokokousten vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa, mistä tekijöistä verkostokokousten vuorovaikutus palveluohjaajien mielestä koostuu. Tutkimuskohteena oli 22 palveluohjaajaa pääkaupunkiseudulta. Aineisto kerättiin sähköpostitse eläytymismenetelmällä. Aineiston keräämistä edelsi tutkijan henkilökohtainen tapaaminen tutkittavien kanssa.
Tutkimuksessa palveluohjaus on määritelty työmuodoksi, jossa asiakas kohdataan hitaalla, dialogisella lähestymistavalla. Asiakkaan oma asiantuntijuus on työn lähtökohta ja palveluohjaaja työskentelee hänen kanssaan arjessa. Sektoroitunut palvelujärjestelmä aiheuttaa palveluiden yhteensovittamisen vaikeutta ja katkoksia etuuksien maksatuksessa. Palveluohjaaja auttaa asiakastaan saamaan tälle kuuluvat palvelut, mutta samalla myös luo yhdessä asiakkaan kanssa toimivampaa arkea. Palveluohjaajat osallistuvat usein asiakkaidensa kanssa verkostokokouksiin.
Verkostokokouksen vuorovaikutukseen vaikuttavat kunkin osallistujan taustaorganisaatiot, edeltävät kokemukset kokouksista ja ammattirooli. Tutkimuksen mukaan palveluohjaajien mielestä hyvään vuorovaikutukseen riittävät katsekontakti, selkeä arkikielen käyttö ja oman puheenvuoron odottaminen. Dialogiset verkostokokoukset ovat tutkimuksen mukaan harvinaisia. Dialogisuuden toteutuminen edellyttää, että kokouksen osallistujat tuntevat toisensa hyvin jo entuudestaan ja he puhuvat yhteistä kieltä. Tutkimuksessa tuli ilmi, että palveluohjaajat olivat kohdanneet kokouksissa myös huonoa vuorovaikutusta, jonka yläkäsitteeksi määriteltiin asiantuntijakeskeinen vuorovaikutus.
Asiantuntijakeskeiseen vuorovaikutukseen liittyy myös järjestämäsyndroomaksi nimetty ilmiö, joka tarkoittaa asiantuntijan asettumista oman työorganisaationsa virallisten tavoitteiden ja määrärahapaineiden edustajaksi. Järjestelmäsyndrooman taustalla vaikuttaa yhteiskunnallinen ja poliittinen päätöksenteko, joka tähtää määrärahojen tiukentuneeseen kohdentamiseen.
Asiasanat: palveluohjaus, verkostot, vuorovaikutus, dialogisuus, verkostotyö
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen koulutusohjelma, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää pääkaupunkiseudun palveluohjaajien käsityksiä verkostokokousten vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa, mistä tekijöistä verkostokokousten vuorovaikutus palveluohjaajien mielestä koostuu. Tutkimuskohteena oli 22 palveluohjaajaa pääkaupunkiseudulta. Aineisto kerättiin sähköpostitse eläytymismenetelmällä. Aineiston keräämistä edelsi tutkijan henkilökohtainen tapaaminen tutkittavien kanssa.
Tutkimuksessa palveluohjaus on määritelty työmuodoksi, jossa asiakas kohdataan hitaalla, dialogisella lähestymistavalla. Asiakkaan oma asiantuntijuus on työn lähtökohta ja palveluohjaaja työskentelee hänen kanssaan arjessa. Sektoroitunut palvelujärjestelmä aiheuttaa palveluiden yhteensovittamisen vaikeutta ja katkoksia etuuksien maksatuksessa. Palveluohjaaja auttaa asiakastaan saamaan tälle kuuluvat palvelut, mutta samalla myös luo yhdessä asiakkaan kanssa toimivampaa arkea. Palveluohjaajat osallistuvat usein asiakkaidensa kanssa verkostokokouksiin.
Verkostokokouksen vuorovaikutukseen vaikuttavat kunkin osallistujan taustaorganisaatiot, edeltävät kokemukset kokouksista ja ammattirooli. Tutkimuksen mukaan palveluohjaajien mielestä hyvään vuorovaikutukseen riittävät katsekontakti, selkeä arkikielen käyttö ja oman puheenvuoron odottaminen. Dialogiset verkostokokoukset ovat tutkimuksen mukaan harvinaisia. Dialogisuuden toteutuminen edellyttää, että kokouksen osallistujat tuntevat toisensa hyvin jo entuudestaan ja he puhuvat yhteistä kieltä. Tutkimuksessa tuli ilmi, että palveluohjaajat olivat kohdanneet kokouksissa myös huonoa vuorovaikutusta, jonka yläkäsitteeksi määriteltiin asiantuntijakeskeinen vuorovaikutus.
Asiantuntijakeskeiseen vuorovaikutukseen liittyy myös järjestämäsyndroomaksi nimetty ilmiö, joka tarkoittaa asiantuntijan asettumista oman työorganisaationsa virallisten tavoitteiden ja määrärahapaineiden edustajaksi. Järjestelmäsyndrooman taustalla vaikuttaa yhteiskunnallinen ja poliittinen päätöksenteko, joka tähtää määrärahojen tiukentuneeseen kohdentamiseen.
Asiasanat: palveluohjaus, verkostot, vuorovaikutus, dialogisuus, verkostotyö