Röntgenhoitajien kokemuksia seksuaalineuvonnasta sädehoidossa
Hyväri, Hanna (2011)
Hyväri, Hanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717484
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717484
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisia kokemuksia röntgenhoitajilla on seksuaalineuvonnasta sädehoitotyössä. Aikaisempaa tutkimustietoa seksuaalineuvonnasta sädehoitotyössä ei ole tämän opinnäytetyön yhteydessä tehdyissä tiedonhauissa löydetty.
Aineiston keruu tapahtui haastattelemalla viittä sädehoidossa työskentelevää röntgenhoitajaa. Hoitajat työskentelevät samalla osastolla. Haastattelu tapahtui yksilöhaastatteluna ja oli luonteeltaan teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen.
Tuloksissa esiin tuli, että potilaat jotka erityisesti tarvitsevat seksuaalineuvontaa sädehoidossa ovat gynekologista syöpää, rintasyöpää ja eturauhassyöpää sairastavat ihmiset. Tuloksissa ilmeni myös, että hoitajat pitävät seksuaalineuvontaa tärkeänä osana sädehoitotyötä, mutta myös seksuaalineuvonnan annon vähyys nousi esille. Seksuaalineuvontaa pidetään herkkänä, toisinaan vaikeana aiheena. Hoitajat kokivat, että seksuaalineuvontaa helpottavina tekijöinä heillä on työtovereiden tuki ja joitain ohjeistuksia liittyen seksuaalineuvontaan. Ohjeistuksiin kuitenkin toivottiin parannuksia, jotta seksuaaliterveyden esiin ottaminen potilaan kanssa helpottuisi. Yksilöiden apukeinoina esiin nousi hoitajan kokemus, oman persoonan käyttö ja positiivinen asenne seksuaalineuvontaa kohtaan. Tuloksissa ilmeni, että hoitajien mielestä potilaat tarvitsevat kuuntelijaa ja tukijaa. Hoitajat kokivat potilaiden tarvitsevan tietoa seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa, kuten seksuaalisen halun menettämisessä. Koulutuksista saatua tukea pidettiin riittämättömänä ja koulutusta toivottiin lisää seksuaalineuvonnan tueksi.
Opinnäytetyö tuottaa tietoa seksuaalineuvonnan merkityksestä sädehoitotyössä.
Aineiston keruu tapahtui haastattelemalla viittä sädehoidossa työskentelevää röntgenhoitajaa. Hoitajat työskentelevät samalla osastolla. Haastattelu tapahtui yksilöhaastatteluna ja oli luonteeltaan teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen.
Tuloksissa esiin tuli, että potilaat jotka erityisesti tarvitsevat seksuaalineuvontaa sädehoidossa ovat gynekologista syöpää, rintasyöpää ja eturauhassyöpää sairastavat ihmiset. Tuloksissa ilmeni myös, että hoitajat pitävät seksuaalineuvontaa tärkeänä osana sädehoitotyötä, mutta myös seksuaalineuvonnan annon vähyys nousi esille. Seksuaalineuvontaa pidetään herkkänä, toisinaan vaikeana aiheena. Hoitajat kokivat, että seksuaalineuvontaa helpottavina tekijöinä heillä on työtovereiden tuki ja joitain ohjeistuksia liittyen seksuaalineuvontaan. Ohjeistuksiin kuitenkin toivottiin parannuksia, jotta seksuaaliterveyden esiin ottaminen potilaan kanssa helpottuisi. Yksilöiden apukeinoina esiin nousi hoitajan kokemus, oman persoonan käyttö ja positiivinen asenne seksuaalineuvontaa kohtaan. Tuloksissa ilmeni, että hoitajien mielestä potilaat tarvitsevat kuuntelijaa ja tukijaa. Hoitajat kokivat potilaiden tarvitsevan tietoa seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa, kuten seksuaalisen halun menettämisessä. Koulutuksista saatua tukea pidettiin riittämättömänä ja koulutusta toivottiin lisää seksuaalineuvonnan tueksi.
Opinnäytetyö tuottaa tietoa seksuaalineuvonnan merkityksestä sädehoitotyössä.