Suomenajokoiran follikulaaridysplasian ja beaglen glaukooman geenivirheiden kartoitusta
Tienhaara, Ulla (2011)
Tienhaara, Ulla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120217033
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120217033
Tiivistelmä
Follikulaaridysplasia eli mustan karvatupen kasvuhäiriö ja glaukooma eli silmänpainetauti kuuluvat koirien periytyviin sairauksiin. Follikulaaridysplasia aiheuttaa karvojen harvenemista ja haurastumista mustan karvan alueella etenkin korvissa, selässä ja kyljissä. Sairaudelle altistaa turkin värin laimentuminen, jolloin melaniinin eli tumman pigmentin kuljetuksessa ihossa ja karvassa on ongelmia; samanlaisia melaniinikasaumia havaitaan sekä follikulaaridysplasiaa sairastavien yksilöiden että turkin värin laimentumista ilmentävien yksilöiden kudosnäytteissä.
Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää, löytyykö follikulaaridysplasiaa sairastavilta suomenajokoirilta virhe MLPH- eli melanofiliinigeenistä, joka aiheuttaa homotsygoottisena turkin värin laimentumista. Tätä varten sekvensoitiin 15 sairaan suomenajokoiran ja 15 samanrotuisen kontrollin mahdollisen geenivirheen sisältävä alue geenistä. Yhdeltäkään tutkituista koirista ei löytynyt kyseistä geenivirhettä homotsygoottisena, jolloin sen osallisuus suomenajokoiran follikulaaridysplasiassa suljettiin pois.
Glaukooma johtuu silmän verkkokalvon gangliosolujen etenevästä surkastumisesta, joka johtaa edelleen näköhermon rappeutumiseen. Sairaudessa on usein myös epätasapainoa kammionesteen tuotossa ja ulosvirtauksessa, jolloin silmänpaine nousee. Glaukooma aiheuttaa hoitamattomana sokeuden, joten nopea hoitoon pääsy on tärkeää. Yksi glaukoomaa aiheuttava geenivirhe on löydetty beaglerodulla ADAMTS10-geenistä, jonka tiedetään ihmisellä säätelevän silmänpainetta. Yhdysvalloissa sen kantajafrekvenssiksi oli arvioitu noin 1 % normaalissa beaglepopulaatiossa.
Glaukoomatutkimuksessa selvitettiin glaukoomaa aiheuttavan geenivirheen esiintyvyyttä suomalaisissa beagleissa. Tutkimuksessa käytettiin reaaliaikaista PCR:ää ja spesifistä, mutaation tunnistavaa TaqMan-kemiaa. Menetelmällä tutkittiin 177 suomalaista beaglenäytettä ja kuusi glaukoomaa sairastavan yksilön näytettä muista roduista. Tutkituista beaglenäytteistä ei löytynyt yhtään kantajaa, ja myös glaukoomaa sairastavat muunrotuiset yksilöt olivat villityyppejä todennäköisesti eri geenivirheen takia kuin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa beagleilta oli löytynyt.
Kummassakin tutkimuksessa geenivirheen löytyminen mahdollistaisi geenitestin kehittämisen kyseisiin sairauksiin. Vaikka geenivirheitä ei nyt löydetty, saadut tiedot auttavat kuitenkin jatkamaan tutkimuksia eteenpäin: molemmissa tutkimuksissa voidaan keskittyä nyt seulomaan uusia kandidaattigeenejä.
Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää, löytyykö follikulaaridysplasiaa sairastavilta suomenajokoirilta virhe MLPH- eli melanofiliinigeenistä, joka aiheuttaa homotsygoottisena turkin värin laimentumista. Tätä varten sekvensoitiin 15 sairaan suomenajokoiran ja 15 samanrotuisen kontrollin mahdollisen geenivirheen sisältävä alue geenistä. Yhdeltäkään tutkituista koirista ei löytynyt kyseistä geenivirhettä homotsygoottisena, jolloin sen osallisuus suomenajokoiran follikulaaridysplasiassa suljettiin pois.
Glaukooma johtuu silmän verkkokalvon gangliosolujen etenevästä surkastumisesta, joka johtaa edelleen näköhermon rappeutumiseen. Sairaudessa on usein myös epätasapainoa kammionesteen tuotossa ja ulosvirtauksessa, jolloin silmänpaine nousee. Glaukooma aiheuttaa hoitamattomana sokeuden, joten nopea hoitoon pääsy on tärkeää. Yksi glaukoomaa aiheuttava geenivirhe on löydetty beaglerodulla ADAMTS10-geenistä, jonka tiedetään ihmisellä säätelevän silmänpainetta. Yhdysvalloissa sen kantajafrekvenssiksi oli arvioitu noin 1 % normaalissa beaglepopulaatiossa.
Glaukoomatutkimuksessa selvitettiin glaukoomaa aiheuttavan geenivirheen esiintyvyyttä suomalaisissa beagleissa. Tutkimuksessa käytettiin reaaliaikaista PCR:ää ja spesifistä, mutaation tunnistavaa TaqMan-kemiaa. Menetelmällä tutkittiin 177 suomalaista beaglenäytettä ja kuusi glaukoomaa sairastavan yksilön näytettä muista roduista. Tutkituista beaglenäytteistä ei löytynyt yhtään kantajaa, ja myös glaukoomaa sairastavat muunrotuiset yksilöt olivat villityyppejä todennäköisesti eri geenivirheen takia kuin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa beagleilta oli löytynyt.
Kummassakin tutkimuksessa geenivirheen löytyminen mahdollistaisi geenitestin kehittämisen kyseisiin sairauksiin. Vaikka geenivirheitä ei nyt löydetty, saadut tiedot auttavat kuitenkin jatkamaan tutkimuksia eteenpäin: molemmissa tutkimuksissa voidaan keskittyä nyt seulomaan uusia kandidaattigeenejä.