"Nykyään tää ei oo mikään sekametelisoppa, ku tää on semmonen hyvä cocktail" : Sairaanhoitajien kokemuksia triage-luokittelun ja sairaanhoitajan vastaanoton merkityksestä työhyvinvoinnille

Abstract

Päivystystoimintaa on alettu viime vuosien aikana kehittää, jotta päivystys vastaisi tarkoitustaan kiireellisten potilaiden hoitopaikkana. Päivystyksen ruuhkautumisen vähentämiseksi ja toiminnan selkiyttämiseksi päivystyksissä on otettu käyttöön triage-luokittelu ja sairaanhoitajan vastaanottotoiminta. Triage-luokittelulla tarkoitetaan hoidon kiireellisyyden ja tarpeen arviointia. Sairaanhoitajan vastaanotolle voidaan ohjata luokituksen mukaisesti potilaat, jotka eivät tarvitse lääkärin vastaanottokäyntiä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Iisalmen yhteispäivystyksen sairaanhoitajien kokemuksia triage-luokittelun ja sairaanhoitajan vastaanoton käyttöönotosta ja käytöstä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esiin päivystystoiminnan muutokseen liittyviä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä sairaanhoitajien työhyvinvointiin.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena yhteistyössä Iisalmen yhteispäivystyksen kanssa. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla 11 Iisalmen yhteispäivystyksessä työskentelevää sairaanhoitajaa. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tässä tutkimuksessa triage-luokittelu ja sairaanhoitajan vastaanotto koettiin pääasiassa päivystystä kehittävinä uudistuksina. Uudistuksen myötä päivystystyön mielekkyys, monipuolisuus ja palkitsevuus lisääntyivät ja siten vaikuttivat myönteisesti myös sairaanhoitajien työhyvinvointiin. Kiire aiheutti kuitenkin toisinaan kireää ilmapiiriä, minkä koettiin hankaloittavan työn sujuvuutta.

Kehityskohteiksi todettiin yhtenäinen toimintamalli triage-luokittelun toteutuksessa ja entistä sujuvampi yhteistyö terveyskeskuksen kanssa. Lisäkoulutuksen todettiin myös olevan tarpeellinen, sillä sairaanhoitajat saivat koulutusta triage-luokittelun ja sairaanhoitajan vastaanoton toteutukseen vain toimintaa aloitettaessa. Lisäksi kehityskohteeksi todettiin jatkossa terveydenhoitopalveluiden muutoksien näkyvämpi tiedottaminen väestölle, jotta uudistukset olisivat päivystykseen saapuvien potilaiden tiedossa jo ennen päivystykseen tuloa.

The emergency department (ED) has seen a lot of development in the recent years to make sure that the ED can answer all the needs of especially those patients who come in requiring immediate care. To lessen the congestion at the ED and to ease the process of given medical attention the triage-process and a practising nurse have been introduced. Triage means the process of determining the priority of patients' treatments based on the severity of their condition and helps to de-termine the patients' need to see a doctor.

The main purpose of this study was to portray the experiences of the ED nurses in Iisalmi about the changing to- and use of, the triage-system and a practising nurse. This study wanted to highlight the factors that come alight when a ED system is changed and how this affects the nurses daily working life and wellbeing.

The study was carried-out as a qualitative inquiry with the co-operation of the Iisalmi ED. The material used in the study was compiled by interviewing 11 nurses currently working at the ED in Iisalmi. Themed interviews were the main form of gathering data and the interviews themselves were conducted by interviewing one person at one given time. Collected data was then analyzed with the use of inductive content analysis.

In this study the triage-method and the practising nurse were deemed to be improvements for the working life of the ED. Within the new practices the nurses felt their work was more sensible, varied and rewarding, which in turn affected their wellbeing in the workplace. If the ED was rushed, the atmosphere could turn distressing, which was felt affected the way the nurses could perform their job.

One point of improvement was found to be in the singular form of the usage of the triage-method and an even better co-operation with the health clinic. Some extra training was also found to be needed since the nurses only got training on the triage-method and the practising nurse when they commenced their work at the ED. Also it was found that in the future the changes within the ED and its system should be more visible to the public so that they would not come as a surprise for anyone seeking assistance from the ED.