Ihmisen rasvakudoksesta eristettyjen kantasolujen erilaistumiskyvyn vertailu luusolujen suuntaan
Kotti, Eeva (2011)
Kotti, Eeva
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120417109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120417109
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Tampereen yliopiston Biolääketieteellisen teknologian yksikössä Aikuisten kantasolut -ryhmässä, jonka tutkimus painottuu solujen karakterisointiin, kasvatusolosuhteiden optimointiin sekä solujen käyttöön luu-, rusto-, ja pehmytkudossovelluksissa. Aikuisten kantasolut -ryhmässä tehtävät kliiniset potilashoidot painottuvat rasvakudoksen kantasolujen käyttöön luupuutosten korjauksessa.
Opinnäytetyössä tutkittiin ihmisen rasvakudoksesta eristettyjen kantasolujen erilaistumiskykyä luusolujen suuntaan vertailemalla vakiintunutta olosuhdetta uuteen olosuhteeseen, joissa eläinperäiset ainesosat on korvattu ihmisperäisillä tai rekombinanttitekniikalla tuotetuilla aineisosilla. Vertailussa testattiin myös uusia luusolujen erilaistuksen analysoimiseen tarkoitettuja reagensseja virtaussytometrialla ja immunosytokemialla. Tavoitteena oli parantaa ja tarkentaa luuerilaistumiskyvyn määrittämistä soluviljelyolosuhteissa.
Opinnäytetyössä eristettiin rasvakudoksesta kantasoluja rinnakkain vakiintuneissa ja uusissa olosuhteissa. Kantasoluja viljeltiin, jotta kantasoluja saatiin tarvittava määrä testejä varten. Kun tarvittava määrä kantasoluja oli saavutettu, kantasolujen erilaistumista luusolujen suuntaan stimuloitiin kaksi viikkoa, jonka jälkeen solut analysoitiin. Analyysimenetelmät olivat virtaussytometria, sytologiset värjäykset sekä immunosytologia.
Opinnäytetyössä käytettyjen sytologisten väriaineiden avulla erilaistuneet solut ja kantasolut erottuivat selkeästi toisistaan. Immunosytologia testauksia tulisi jatkaa pienemmillä vasta-ainepitoisuuksilla. Virtaussytometriassa käytettyjä merkkiainepitoisuuksia tulisi vielä optimoida, koska tuloksissa eri solulinjojen välillä oli suurta hajontaa. Eri kasvatusolosuhteiden välillä ei ollut eroavaisuutta.
Opinnäytetyössä tutkittiin ihmisen rasvakudoksesta eristettyjen kantasolujen erilaistumiskykyä luusolujen suuntaan vertailemalla vakiintunutta olosuhdetta uuteen olosuhteeseen, joissa eläinperäiset ainesosat on korvattu ihmisperäisillä tai rekombinanttitekniikalla tuotetuilla aineisosilla. Vertailussa testattiin myös uusia luusolujen erilaistuksen analysoimiseen tarkoitettuja reagensseja virtaussytometrialla ja immunosytokemialla. Tavoitteena oli parantaa ja tarkentaa luuerilaistumiskyvyn määrittämistä soluviljelyolosuhteissa.
Opinnäytetyössä eristettiin rasvakudoksesta kantasoluja rinnakkain vakiintuneissa ja uusissa olosuhteissa. Kantasoluja viljeltiin, jotta kantasoluja saatiin tarvittava määrä testejä varten. Kun tarvittava määrä kantasoluja oli saavutettu, kantasolujen erilaistumista luusolujen suuntaan stimuloitiin kaksi viikkoa, jonka jälkeen solut analysoitiin. Analyysimenetelmät olivat virtaussytometria, sytologiset värjäykset sekä immunosytologia.
Opinnäytetyössä käytettyjen sytologisten väriaineiden avulla erilaistuneet solut ja kantasolut erottuivat selkeästi toisistaan. Immunosytologia testauksia tulisi jatkaa pienemmillä vasta-ainepitoisuuksilla. Virtaussytometriassa käytettyjä merkkiainepitoisuuksia tulisi vielä optimoida, koska tuloksissa eri solulinjojen välillä oli suurta hajontaa. Eri kasvatusolosuhteiden välillä ei ollut eroavaisuutta.