Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneen maahanmuuttajanaisen vointi, voimavarat ja avuntarpeet

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on antaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva pari- ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneen maahanmuuttajanaisen hyvinvoinnista, voimavaroista sekä avuntarpeista analysoimalla heidän kokemuksiaan. Tutkimuksen tavoitteena on myös lisätä pari- ja lähisuhdeväkivallan psykologisen vaikutuksen ymmärrettävyyttä sekä uhrin tunnistamisen ja aiheen puheeksioton helpottamista niissä palveluissa, joissa tutkimuksen kohderyhmää tavataan. Tutkimus on tehty yhteistyössä Monika-Naiset liiton väkivaltatyön yksikön Kriisikeskuksen kanssa. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla kolmea maahanmuuttajataustaista pari- ja lähisuhdeväkivaltaa kokenutta naista. Tutkimuksen menetelmällinen perusta on saanut vaikutteita fenomenologisesta tutkimusstrategiasta, jossa korostuu aisti-, havainto- ja kokemusperäinen tieto. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustuloksista selvisi, että tutkittavat kokivat väkivaltaisen suhteen aikana arkea hallitsevaa, kovaa stressiä ja voivat erittäin huonosti sekä fyysisesti että psyykkisesti. He kärsivät erilaisista säryistä, mahdollisista trauman oireista sekä mielenterveyden haasteista. Kuolemaan liittyvät ajatukset olivat läsnä eri tavoin kaikilla. He kuvasivat parisuhteen aikaista käyttäytymistään alistuvaksi ja mukautuvaksi sekä olotilaansa hyvin väsyneeksi ja itkuiseksi. Tilanne koettiin kestämättömäksi ja tutkittavilla oli yksilöllisiä selviytymiskeinoja käytössään. Tulosten mukaan voimavaroina tutkittavilla toimivat häpeän tunteen asteittainen väistyminen, oman arvon tunteen palautuminen tai lisääntyminen, tulevaisuuden toiveet, fyysinen turva, toiminnalliset keinot sekä omat lapset ja lähimmät lähisukulaiset.

Tutkittavilla oli lukuisia haasteita avun piirin pääsemisessä. He eivät pystyneet hakeutumaan avun piiriin täysin itsenäisesti ja ulkopuolisen avun rooli oli ratkaisevaa. Avunhakemisen vaikeudet liittyivät kielitaidottomuuteen, oikeuksista tietämättömyyteen, pakottavaan kontrolliin, yksinäisyyteen ja eristäytyneisyyteen sekä seurausten pelkoon. Kokemuksen merkitys pieneni väkivaltaisen suhteen päätyttyä, mutta suhteen jälkeiset seuraukset hankaloittivat kokemuksen taakse jättämistä ja elämässä eteenpäin menemistä. Väkivaltaisen suhteen päättymisen jälkeen moniammatillisen avun tarve suuntautui erityisesti fyysisten vaivojen kroonistumiseen, psykologisen tuen tarpeeseen, kotoutumisen tukemiseen, henkisen väkivallan jatkumoon, perheoikeudellisiin ja lastensuojelun asiakasprosesseihin sekä rikosasioissa pitkiin tutkinta-aikoihin. Kokemuksen vaikutukset vaikuttivat uhrin elämässä suurelta osin vielä kahden vuoden jälkeen.

The aim of this qualitative research was to offer an overall description of condition, resources and need of help of immigrant women who have experienced domestic violence or violence in close relationship by analysing their experiences. The aim was also to add understanding of the psychological effects of domestic violence and violence in close relationships and to ease the victim’s identification and bringing up the subject in those services that meet the focus group. The research was made in collaboration with the Crisis Centre of Monika Multicultural Women’s association. The material was gathered by using a theme interview method in the interviews of three immigrant women who had experienced domestic and close relationship violence. The methodological foundation of this research is influenced by the phenomenological research strategy which emphasizes the knowledge based on senses, emotions and observations. The material was analysed by using inductive content analysis.

The results show that during a violent relationship the examinees experienced serious stress that controlled their everyday life and their condition was very bad physically and psychologically. They suffered from different kinds of pain, possible trauma symptoms and mental health challenges. Death-related thoughts were present for all the examinees in different ways. They described that during a violent relationship, their behaviour was submissive and adaptive and they felt constantly tired and tearful. The situation was unbearable and the examinees had individual survival means. According to the results the examinees’ resources were gradual fading of shame, gradual return or increase of self-value, future hopes, physical safety, functional means, their children and closest family members.

The examinees had various difficulties in finding help because of language skills, uncertainty of rights, coercive control, loneliness, isolation and fear of consequences. They could not access the support services independently and the role of outside help was crucial. The meaning of the experience decreased after leaving from the violent relationship, but the consequences of the relationship made it difficult for the examinees to leave the experience fully behind and move on in their lives. The need of multi-professional help after a violent relationship was especially directed towards physical symptoms becoming chronic, the need of psychological support, social integration, continuance of mental violence, family law issues, child welfare processes and duration of police investigation. The experience had a big impact on the victim’s life still after two years.