Ryhmävoimaa! – Liikuntaneuvontaryhmä parkinsonin tautia sairastaville ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneille
Savolainen, Johanna (2011)
Savolainen, Johanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016435
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016435
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin osana Suomen Parkinson-liitto ry:n yhdessä Aivoliitto ry:n kanssa hallinnoimaa Ryhmävoimaa! – hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää ja levittää ryhmämuotoista liikuntaneuvontaa erityisryhmille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa Porissa valmentavaa ohjaustyyliä painottava liikuntaneuvonnan pilotti-ryhmä, jonka kohderyhmänä olivat terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvat Parkinsonin tautia sairastavat ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneet henkilöt. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää liikuntaneuvontaryhmän vaikutus osallistujien liikunta-aktiivisuuteen sekä motivaatioon, tuottaa liikunta-aiheista materiaalia hankkeen käyttöön sekä selvittää, miten tarkoituksenmukaista on opastaa kahteen eri neurologiseen sairausryhmään kuuluvia samassa ryhmässä. Opinnäytetyön tavoitteena oli projektista saatujen kokemusten hyödyntäminen tulevissa Ryhmävoimaa! – ryhmissä sekä uusien erityisryhmille kohdennettujen liikuntaneuvonta-ryhmien perustamisessa.
Ryhmään haettiin osallistujia monen eri tahon kautta. Ryhmän kooksi muodostui yhdeksän osallistujaa ja kaksi ohjaajaa. Kahden tunnin tapaamisia oli viikon välein yhteensä kuusi kertaa. Seitsemäs tapaaminen eli kontrolli tapaaminen järjestettiin kolmen kuukauden päästä kuudennesta tapaamiskerrasta, joten kestoltaan liikuntaneuvontaryhmä oli yhteensä 4,5 kuukautta. Tapaamisissa tavoitteena oli liikuntaharrastuksen aloituksen tukeminen tutustumalla liikuntapalveluihin ja – lajeihin. Ohjauskerroilla keskeistä oli toiminta, tekeminen ja keskustelut sekä vertaistuki, terveysliikunnasta pidettiin ytimekkäitä tietoiskuja. Ohjauksen tukena käytettiin valmentavaa ohjaustyyliä, motivaatiojanoja, liikuntapäiväkirjaa, liikuntasuunnitelmia, liikunta-aiheisia kotitehtäviä, soveltavaa liikuntapiirakkaa, tietoiskuina kirjallista materiaalia kotiin, esitteitä ja kuvallisia ohjeita.
Osallistujien motivaatio liikkumiseen nousi ryhmätapaamisten aikana, mutta laski kuudennen kerran ja kontrollitapaamisen välillä. Siitä huolimatta suurin osa osallistujista lisäsi liikuntaansa ja koki kuntonsa kohentuneen neuvonnan aikana. Liikuntaneuvontamalli ja ohjaustyyli olivat toimivia. Kahteen eri sairausryhmään kuuluvia pystyi hyvin ohjaamaan samassa ryhmässä. Motivaatiojanat olivat helppo ja halpa tapa arvioida ryhmää, lisäksi muu materiaali toimi ohjausta tukevana.
Tulevaisuudessa on tarvetta tämän tyyppisille ryhmille, sillä väestön ikääntyessä odotetaan myös Parkinsonin tautia sairastavien sekä aivoverenkiertohäiriöiden lisääntyvän. Ryhmämuotoinen toiminta tuottaa säästöjä yhteiskunnalle, mutta ryhmäkoon pysyessä riittävän pienenä mahdollistaa se osallistujien huomioinnin myös yksilöinä.
Ryhmään haettiin osallistujia monen eri tahon kautta. Ryhmän kooksi muodostui yhdeksän osallistujaa ja kaksi ohjaajaa. Kahden tunnin tapaamisia oli viikon välein yhteensä kuusi kertaa. Seitsemäs tapaaminen eli kontrolli tapaaminen järjestettiin kolmen kuukauden päästä kuudennesta tapaamiskerrasta, joten kestoltaan liikuntaneuvontaryhmä oli yhteensä 4,5 kuukautta. Tapaamisissa tavoitteena oli liikuntaharrastuksen aloituksen tukeminen tutustumalla liikuntapalveluihin ja – lajeihin. Ohjauskerroilla keskeistä oli toiminta, tekeminen ja keskustelut sekä vertaistuki, terveysliikunnasta pidettiin ytimekkäitä tietoiskuja. Ohjauksen tukena käytettiin valmentavaa ohjaustyyliä, motivaatiojanoja, liikuntapäiväkirjaa, liikuntasuunnitelmia, liikunta-aiheisia kotitehtäviä, soveltavaa liikuntapiirakkaa, tietoiskuina kirjallista materiaalia kotiin, esitteitä ja kuvallisia ohjeita.
Osallistujien motivaatio liikkumiseen nousi ryhmätapaamisten aikana, mutta laski kuudennen kerran ja kontrollitapaamisen välillä. Siitä huolimatta suurin osa osallistujista lisäsi liikuntaansa ja koki kuntonsa kohentuneen neuvonnan aikana. Liikuntaneuvontamalli ja ohjaustyyli olivat toimivia. Kahteen eri sairausryhmään kuuluvia pystyi hyvin ohjaamaan samassa ryhmässä. Motivaatiojanat olivat helppo ja halpa tapa arvioida ryhmää, lisäksi muu materiaali toimi ohjausta tukevana.
Tulevaisuudessa on tarvetta tämän tyyppisille ryhmille, sillä väestön ikääntyessä odotetaan myös Parkinsonin tautia sairastavien sekä aivoverenkiertohäiriöiden lisääntyvän. Ryhmämuotoinen toiminta tuottaa säästöjä yhteiskunnalle, mutta ryhmäkoon pysyessä riittävän pienenä mahdollistaa se osallistujien huomioinnin myös yksilöinä.