Taiteen vapaus sosiaalisen median aikakaudella: Taide- ja kulttuuriala keskusteluilmapiirin muutoksessa

Abstract

Sosiaalisen median mukanaan tuoma nopea reaktioherkkyys ja vaikutus tapaan käydä keskustelua luovat uudenlaista painetta taide- ja kulttuurialan sisältöihin sekä taiteen vapauteen käsitteenä. Voimakkaisiin reaktioihin yllyttävä, osittain syyttelevä keskusteluilmapiiri haastaa alan toimijoita miettimään sisältöjen sopivuutta loukkaamisen ja mielipahan aiheuttamisen näkökulmasta. Selvitys siitä, miten sosiaalinen media vaikuttaa keskusteluun ja sitä kautta taiteen sisältöihin on tarpeellinen, jotta taidelaitokset voivat tarkastella, kehittää ja reflektoida toimintaansa oikeanlaiseen suuntaan.

Tutkimuksen tavoite oli selvittää miten taide- ja kulttuuriala tasapainoilee sosiaalisen median aikakaudella niin, ettei taiteen sisältö tai sanoma kärsi ja miten silloin yleisö otetaan huomioon. Tutkimuksen avulla selvitettiin minkälaista tunnistamista alalta löytyy, minkälaista osaamista tarvitaan, kuinka ilmiöön suhtaudutaan ja asennoidutaan yleisesti. Laadulliseen tutkimukseen haastateltiin seitsemää taide- ja kulttuurialan ammattilaista, joista viisi oli johtavassa asemassa toimivaa henkilöä ja kaksi taiteilijaa.

Tutkimustulosten mukaan kulttuurinen muutos keskusteluilmapiirissä tunnistetaan taide- ja kulttuurialan ammattilaisten joukossa hyvin. Toimenpiteet ja varautumisen taso sosiaalisen median voimakkaisiin reaktioihin vaihtelevat toimijakohtaisesti, mutta kaikki yleisön kanssa tekemisissä olevat tahot joutuvat huomioimaan asian jollain tavalla. Itsesensuurin uhka korostuu esimerkiksi yksittäisten kirjailijoiden kohdalla, kun taas taidemuseotasolla itsesensuurin uhka tai sisällön rajaaminen neutraalimmaksi vaihtelee taidemuseokohtaisesti paljon. Itsesensuuri piiloutuu tapauskohtaisesti osittain poliittisen korrektiuden taakse ja toisaalta asiaa ei myönnetä tai edes tiedosteta. Kysymykset taiteen- ja ilmaisunvapauden rajoista jakavat tämänkin tutkimuksen osalta taide- ja kulttuurialan ammattilaisia jyrkästi. Keskusteluilmapiirissä tapahtuneet muutokset koettiin haastateltavien henkilöiden näkemysten mukaan osittain hyvin huolestuttavina. Keskustelun, terminologian nyanssien ja kulttuurisen ilmapiirin muuttuminen hienosyisemmäksi aiheuttaa tarvetta jatkuvaan muutoksen seuraamiseen ja sanojen sekä merkitysten tarkkailemiseen. Tahatonta loukkaamista pyritään välttämään samoin kuin tarpeetonta yleisön järkyttämistä, mutta perustelluista syistä, esimerkiksi yhteiskunnallisen merkityksellisyyden vuoksi, rankemman sisällön esittämistä pidettiin myös tärkeänä. Ikävälle sisällölle altistumisen pitäisi silti olla vapaaehtoista ja toisaalta taiteelle itsensä altistaneen täysi-ikäisen kuluttajan pitäisi pystyä lähtökohtaisesti ottamaan vastuu omista valinnoistaan.Teosten julkaisemisen ja näyttelyvalintojen aiheuttamaan kritiikkiin tai jopa höykytyksiin varauduttiin eri tavoin, lähtökohtaisesti suosimalla avointa keskustelua, hyviä perusteluita ja syiden avaamista sille, miksi tietynlainen teos on tärkeä ja esillä.

Tutkimuksen kehityksellisestä näkökulmasta muodostui suositus yhteistyöstä alan tekijöiden kesken erilaisten seminaarien, keskustelupaneelien, verkostoitumisen, avun, tuen, työkalujen jakamisen ja hyvien toimintatapojen miettimisen osalta, jotta monipuolinen ja merkityksellinen taide ja sen sisällöt voitaisiin mahdollistaa myös tulevaisuudessa. Mahdollisuus jakaa hyväksi havaittuja toimintatapoja, etsiä ratkaisuja yhdessä ja käydä läpi yllättäviä ja akuutteja tilanteita hyvän verkoston kanssa olisi niin ikään hyvin tärkeä kehityksen kohde. Yksittäisten taiteilijoiden tukeminen ja suojeleminen resursseiltaan suurempien taidelaitosten puolelta pitäisi tulevaisuudessa ehdottomasti ottaa huomioon.