Aerobisen kestävyyden harjoitusmenetelmät ja -annokset AVH-kuntoutujilla subakuutissa ja kroonisessa vaiheessa : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Aivoverenkiertohäiriö on yksi yleisimmistä vammautumista ja toimintakyvyn ongelmia aiheuttavista tekijöistä aikuisväestössä. Vammautumisen seurauksena fyysinen aktiivisuus usein vähenee, joka johtaa aerobisen kestävyyden heikkenemiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena on koota yhteen laadukasta tutkimustietoa aerobisen kestävyyden harjoittamisesta AVH-kuntoutujilla. Tarkoituksena on kartoittaa, millä aerobisen kunnon harjoitusmenetelmillä ja -annoksilla saadaan tilastollisesti merkitseviä tuloksia hapenottokykyyn ja kävelymatkan pituuteen AVH-kuntoutujilla subakuutissa ja kroonisessa vaiheessa. Opinnäytetyö toteutui systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin PEDro-, PubMed-, Academic Search Elite- ja Cinahl-tietokannoista. Mukaan otettiin satunnaistetut ja kontrolloidut, ilmaiset, kokoteksteinä löytyvät tutkimukset. Tutkimusten laadun arvioinnissa käytettiin PEDro-tietokannan laatukriteeristöä. Aineistoksi valikoitui 13 tutkimusta, joiden tiivistämiseen käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan harjoittelumenetelmä tulee valita siten, että AVH-kuntoutuja pystyy saavuttamaan riittävän intensiteetin aerobisen kestävyyden parantumiseksi. Harjoittelun tulisi olla säännöllistä ja progressiivista. Tutkimuksista selvisi, että kävelykestävyyden parantumiseen liittyy olennaisesti kävelytaidon harjoittaminen. AVH-kuntoutujan osallistumisen kannalta ihanteellisin harjoitusmuoto olisi kävely. Jos kävelyharjoittelulla ei pystytä saavuttamaan riittävää intensiteettiä, ovat muut menetelmät, kuten pyöräergometriharjoittelu tai kiertoharjoittelu, hyviä vaihtoehtoja aerobisen kestävyyden harjoittamiseksi AVH-kuntoutujilla. Opinnäytetyön tavoitteena on antaa työkaluja fysioterapeutin kliiniseen työhön AVH-kuntoutujien aerobisen kestävyyden harjoittamisen suunnittelussa ja toteutuksessa. Koska tästä näkökulmasta ei löytynyt systemaattisia kirjallisuuskatsauksia työssä käytetyistä tietokannoista, oli sen tekeminen ajankohtaista.

Stroke is a neurological disease which concerns mainly the aging population. It is a leading cause of permanent disability. Limited functional ability leads to reduced mobility and aerobic capacity. The purpose of this study was to find out a most recent and up-to-date information about aerobic exercise training with stroke survivors in subacute and chronic phase. The aim was to clarify what kind of methods and doses of aerobic exercise training are statistically significant to improve oxygen consumption and walking distance. No systematic reviews were found about this point of view in databases used hence the study was current. The study was carried out as a systematic literature review. The research material was gathered through Academic Search Elite, Cinahl, PubMed and PEDro databases. The review was gathered up with randomized controlled trials (RCT) which were free full text. Selected studies were evaluated by using the PEDro scale. The material consisted of 13 studies which were analyzed with help of content analysis. Based on the information in the studies, exercise methods should be chosen based on the patient’s ability to gain a sufficient training intensity. Aerobic exercise training should be progressive and regular. Studies revealed that walking endurance was significantly improved when task specific gait training was used. The results showed that it would be ideal to practice aerobic capacity by walking since it is related to gain better community ambulation. If patient is unable to obtain sufficient exercise intensity by walking practice should be accomplished with other training methods. Good alternative methods based on the studies were for example cycle ergometer or circuit training. Physioterapy practiced should be science based and this study will give tools for physiotherapists in clinical practice to plan and implement aerobic training for stroke patients.