SEURAKUNNAN ELINTARVIKEAPU : näkymätöntä kerjäämistä
Hyytiäinen, Anna; Malmivaara, Päivi (2011)
Hyytiäinen, Anna
Malmivaara, Päivi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815991
Tiivistelmä
Hyytiäinen, Anna & Malmivaara, Päivi. SEURAKUNNAN ELINTARVIKEAPU. Näkymätöntä kerjäämistä. Helsinki, syksy 2011, 89 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakoni.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää elintarvikeavun merkitystä sitä hakeville ihmisille. Tavoitteena oli tutkia, miksi ihmiset elintarvikeapua hakevat sekä millaisia kokemuksia heillä sen hakemisesta on. Lähtökohtana opinnäytetyössä oli selvittää, kuinka välttämätöntä elintarvikeapu ihmiset on ja miksi ihmiset joutuvat turvautumaan elintarvikeapuun nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnassa. Aihe oli ajankohtainen ja opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin laajempaa näkökulmaa elintarvikeavun nykypäivästä.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus sisältäen kvantitatiivi-sen tutkimuksen aineksia. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla elintarvikeavun hakijoita Helsingin Myllypurossa kesällä 2011. Haastattelujen lisäksi tutkimusaineistoa kerättiin havainnoimalla. Haastatteluja tehtiin 29, ja haastateltavista naisia oli 16 ja miehiä 13. Haastateltavien keski-ikä oli 55 vuotta. Haastattelumenetelmänä oli puolistrukturoitu haastattelu. Kvalitatiivisen aineiston analysointi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja kvantitatiivinen osuus esitettiin suorina jakaumina.
Opinnäytetyön keskeisiksi tuloksiksi nousivat elintarvikeavun hakemisen sosiaalinen merkitys, avun välttämättömyys sekä avun hakijoiden vääryyden kokemukset. Tulokset osoittivat, että tarve elintarvikeavulle oli suuri ja se oli monelle ihmiselle välttämätön apu arjessa selviytymiseen. Valtaosa elintarvikeavun hakijoista eli vähimmäistoimeentuloturvan varassa. Syynä elintarvikeavun tarpeeseen oli se, että perusturva ei riittänyt kattamaan välttämättömiä elämisen kustannuksia ja menoja. Yli 75 prosenttia haastateltavista haki elintarvikeapua säännöllisesti ja suurin osa heistä haki sitä viikoittain. Tuloksista ilmeni, että elintarvikeapua hakevat ihmiset olivat pienituloisia kansalaisia, kuten eläkeläisiä ja työttömiä.
Elintarvikeavun sosiaalinen merkitys ilmeni usealla eri tavalla. Haastateltavat tapasivat elintarvikejakelussa tuttujaan, tutustuivat uusiin ihmisiin ja saivat juttuseuraa. He saivat siellä myös vertaistukea ja joillekin elintarvikeapu oli ainoa syy lähteä pois kotoa. Vääryyden kokemukset liittyivät suurelta osin perusturvan pienuuteen sekä kokonaisuudessaan taloudellisen tuen saamisen vaikeuteen ja hitauteen. Haastateltavien pienituloisuus johtui nimenomaan perusetuuksien matalasta tasosta. Ihmiset joutuvat jonottamaan ilmaista ruokaa ja tyytymään niihin tuotteisiin, jotka eivät ole muille kelvanneet.
Asiasanat: köyhyys, diakonia, elintarvikeapu, perusturva, kvalitatiivinen tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakoni.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää elintarvikeavun merkitystä sitä hakeville ihmisille. Tavoitteena oli tutkia, miksi ihmiset elintarvikeapua hakevat sekä millaisia kokemuksia heillä sen hakemisesta on. Lähtökohtana opinnäytetyössä oli selvittää, kuinka välttämätöntä elintarvikeapu ihmiset on ja miksi ihmiset joutuvat turvautumaan elintarvikeapuun nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnassa. Aihe oli ajankohtainen ja opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin laajempaa näkökulmaa elintarvikeavun nykypäivästä.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus sisältäen kvantitatiivi-sen tutkimuksen aineksia. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla elintarvikeavun hakijoita Helsingin Myllypurossa kesällä 2011. Haastattelujen lisäksi tutkimusaineistoa kerättiin havainnoimalla. Haastatteluja tehtiin 29, ja haastateltavista naisia oli 16 ja miehiä 13. Haastateltavien keski-ikä oli 55 vuotta. Haastattelumenetelmänä oli puolistrukturoitu haastattelu. Kvalitatiivisen aineiston analysointi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja kvantitatiivinen osuus esitettiin suorina jakaumina.
Opinnäytetyön keskeisiksi tuloksiksi nousivat elintarvikeavun hakemisen sosiaalinen merkitys, avun välttämättömyys sekä avun hakijoiden vääryyden kokemukset. Tulokset osoittivat, että tarve elintarvikeavulle oli suuri ja se oli monelle ihmiselle välttämätön apu arjessa selviytymiseen. Valtaosa elintarvikeavun hakijoista eli vähimmäistoimeentuloturvan varassa. Syynä elintarvikeavun tarpeeseen oli se, että perusturva ei riittänyt kattamaan välttämättömiä elämisen kustannuksia ja menoja. Yli 75 prosenttia haastateltavista haki elintarvikeapua säännöllisesti ja suurin osa heistä haki sitä viikoittain. Tuloksista ilmeni, että elintarvikeapua hakevat ihmiset olivat pienituloisia kansalaisia, kuten eläkeläisiä ja työttömiä.
Elintarvikeavun sosiaalinen merkitys ilmeni usealla eri tavalla. Haastateltavat tapasivat elintarvikejakelussa tuttujaan, tutustuivat uusiin ihmisiin ja saivat juttuseuraa. He saivat siellä myös vertaistukea ja joillekin elintarvikeapu oli ainoa syy lähteä pois kotoa. Vääryyden kokemukset liittyivät suurelta osin perusturvan pienuuteen sekä kokonaisuudessaan taloudellisen tuen saamisen vaikeuteen ja hitauteen. Haastateltavien pienituloisuus johtui nimenomaan perusetuuksien matalasta tasosta. Ihmiset joutuvat jonottamaan ilmaista ruokaa ja tyytymään niihin tuotteisiin, jotka eivät ole muille kelvanneet.
Asiasanat: köyhyys, diakonia, elintarvikeapu, perusturva, kvalitatiivinen tutkimus