"Saa puhua niin raadollisesti kun nämä asiat ovat" : Vertaistuen käyttäjien kokemuksia päihteidenkäyttäjän hoidosta ja vertaistuen tärkeydestä
Lindroos, Marja (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121729061
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121729061
Tiivistelmä
Laadullisessa tutkimuksessa käsiteltiin päihteidenkäyttäjien läheisten kokemuksia avun saamisesta sosiaali- ja terveysalan työntekijöiltä, sekä vertaistuen tärkeydestä päihteidenkäyttäjän läheisen tukimuotona.
Tutkimus tehtiin yhteistyössä Kondiksen huumeidenkäyttäjien läheisten vertaistukiryhmän kanssa ja tutkimuskysely toteutettiin heidän kesken. Tutkimuskysely sisälsi kysymyksiä omaisten roolista hoitotilanteissa, vertaistuen tärkeyttä ja omaisen mukaan ottamista hoitoprosessiin sekä avun saannin vaikeutta. Päihteidenkäyttäjän läheinen uuvutti itsensä usein psyykkisesti loppuun yrittäessä saada läheistään hoitoon ja yrittäessä hakea apua itselleen tai läheiselleen.
Tutkimuksessa selvitettiin sisällönanalyysin kautta viisi tutkimuskysymystä ja haettiin niihin vastauksia. Tutkimuksessa selvisi, että tuen hakeminen itselle oli haastavaa ja useammalla vastaajalla psyykkinen vointi oli huono. Vertaistuen avulla huomattiin olevan voimaannuttava vaikutus läheisten kesken ja sen luotettavuus antoi mahdollisuuden rehelliseen vuorovaikutukseen ja tunteiden käsittelyyn. Hoitohenkilökunnan tarjoama apu ja läheisen kuunteleminen sekä kriisissä auttaminen nousi tutkimuksessa useassa kohdissa esille negatiivisesti. Läheiset toivoivat avun tarjoamisen lisääntyvän. Tutkimustuloksissa tuli esille, että läheiset olivat huolissaan päihteidenkäyttäjän eriarvoisesta kohtelusta, vaikka laissa tuodaan selvästi esille päihteidenkäyttäjän oikeudet. Päihteidenkäyttäjiä ei otettu hoitotilanteissa tosissaan ja heistä osa oli jäänyt ilman asianmukaista hoitoa sekä kivunlievitystä, kun oireet oli laitettu huumeiden syyksi.
Kehittämisideoita päihdehoidosta heräsi avun tarjoamisesta, palveluiden saatavuudesta ja hoidoin pituudesta sekä hoitohenkilökunnan lisäkoulutus päihdeläheisen ja päihdeongelmaisen kohtaamisesta.
Tutkimus tehtiin yhteistyössä Kondiksen huumeidenkäyttäjien läheisten vertaistukiryhmän kanssa ja tutkimuskysely toteutettiin heidän kesken. Tutkimuskysely sisälsi kysymyksiä omaisten roolista hoitotilanteissa, vertaistuen tärkeyttä ja omaisen mukaan ottamista hoitoprosessiin sekä avun saannin vaikeutta. Päihteidenkäyttäjän läheinen uuvutti itsensä usein psyykkisesti loppuun yrittäessä saada läheistään hoitoon ja yrittäessä hakea apua itselleen tai läheiselleen.
Tutkimuksessa selvitettiin sisällönanalyysin kautta viisi tutkimuskysymystä ja haettiin niihin vastauksia. Tutkimuksessa selvisi, että tuen hakeminen itselle oli haastavaa ja useammalla vastaajalla psyykkinen vointi oli huono. Vertaistuen avulla huomattiin olevan voimaannuttava vaikutus läheisten kesken ja sen luotettavuus antoi mahdollisuuden rehelliseen vuorovaikutukseen ja tunteiden käsittelyyn. Hoitohenkilökunnan tarjoama apu ja läheisen kuunteleminen sekä kriisissä auttaminen nousi tutkimuksessa useassa kohdissa esille negatiivisesti. Läheiset toivoivat avun tarjoamisen lisääntyvän. Tutkimustuloksissa tuli esille, että läheiset olivat huolissaan päihteidenkäyttäjän eriarvoisesta kohtelusta, vaikka laissa tuodaan selvästi esille päihteidenkäyttäjän oikeudet. Päihteidenkäyttäjiä ei otettu hoitotilanteissa tosissaan ja heistä osa oli jäänyt ilman asianmukaista hoitoa sekä kivunlievitystä, kun oireet oli laitettu huumeiden syyksi.
Kehittämisideoita päihdehoidosta heräsi avun tarjoamisesta, palveluiden saatavuudesta ja hoidoin pituudesta sekä hoitohenkilökunnan lisäkoulutus päihdeläheisen ja päihdeongelmaisen kohtaamisesta.