Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikön potilaskirjaston toiminnan kehittäminen

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, miten ja miksi Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikön potilaskirjastoa haluttaisiin kehittää ja millaiset mahdollisuudet siihen on. Lisäksi selvitin, voitaisiinko Tampereella sijaitsevasta Hatanpään sairaalan kahvilakirjastosta ottaa mallia. Työn teoriaosassa osassa tutkin potilaskirjastojen historiaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tutkimusmenetelminä käytin laadullista ja määrällistä menetelmää. Haastattelin sähköpostitse potilaskirjaston pitkäaikaista, entistä vastaavaa kirjastovirkailijaa, nykyistä kirjastovirkailijaa, osastonjohtajaa ja apulaiskirjastotoimenjohtajaa. Henkilökohtaisesti haastattelin Tampereen kaupunginkirjaston koti- ja laitospalveluiden osastonjohtajaa. Kyselylomakkeen tein potilaskirjastoa käyttäville suomen- ja ruotsinkielisille sairaalan henkilökunnan jäsenille. Potilaskirjastoa käyttäviä sairaalan potilaita ei saanut haastatella. Kyselylomake oli potilaskirjastossa kolme viikkoa (26.9 - 14.10). Ensimmäisellä viikolla lomaketta jaettiin kirjastossa. Muilla viikoilla lomakkeita jaettiin pelkästään kirjastossa. Tulostin lomakkeita, ennakkotietoon perustuen, suomeksi 15 kappaletta ja ruotsiksi 10. Tiedossa oli, että vastauksien määrästä ei voi tehdä tilastollisia päätelmiä. Vastauksia tuli 10. Kaikki vastaajat antoivat joko hyvän tai erittäin hyvän arvosanan potilaskirjastolle. Monet toivoivat enemmän aukioloaikoja ja puolet vastaajista haluaisi enemmän psykologia-aiheisia kirjoja. Useat toivoivat kirjastoon esille potilaiden tekemiä erilaisia töitä, kuten maalauksia. Ainoastaan osastonjohtaja ja apulaiskirjastotoimenjohtaja haluavat luopua manuaalisesta lainauksesta. Hatanpään toimintamalli ei ole suoraan käyttökelpoinen Vaasassa, koska sairaaloiden profiilit ovat erilaisia, mutta esimerkiksi säännöllistä palaveria osaston työntekijöiden kanssa kannatettiin.

The aim of this thesis was to find out how and why the patient library of the psychiatric unit in Vaasa Central Hospital should be developed and what possibilities there are to make development. I also examined that was it possible to take the Hatanpää hospital cafeteria library in Tampere as a model. The theory part examines the history of patient libraries in Finland and abroad. I used qualitative and quantitative research methods. I interviewed via e-mail the library's long-term, retired, library assistant in charge, present library assistant, department director and assistant library director. I interviewed personally department director in the city library of Tampere. I made a questionnaire to the hospital staff who use the patient library. It was not allowed to interview those members of the patients. The questionnaire was in the library for three weeks (26.9 - 14.10). During the first week, forms were distributed in the library and on the department rotations. During the other weeks, questionnaires were handed over only in the library. I printed, based on preliminary information, 15 questionnaires in Finnish and 10 in Swedish. It was known that no statistical conclusions could be done. Response rate was 10. All the respondents gave either a good or very good rating for the patient library. Many hoped for more opening hours, more psychology-themed books and pa-tient’s works, like paintings, could be displayed in the library. Only the department director and assistant library director want to give up the manual lending. The model of Hatanpää cafeteria library is not directly usable in Vaasa, because of different profiles, but for example, regular meetings between the department employees and director were favored.