Aktiivisten ja passiivisten rahastosijoittajien menestys indeksiin verrattuna

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on arvioida, kuinka hyvin osakerahastot ovat pärjänneet vertailuindeksiä vastaan ja kuinka hyvin indeksiä myötäilevä passiivinen rahasto on pärjännyt samalla aikavälillä. Taustalla on teoria tehokkaista markkinoista, jossa sijoittajan on mahdotonta saada ”ilmaisia lounaita” vaan kaikki tieto markkinoilla heijastaa osakkeiden hintaa täydellisesti ja sijoittaja ei siis voi tehdä parempaa tulosta kuin vertailuindeksi. Lukija voi tutkimuksen perusteella tehdä itselleen sopivia sijoituspäätöksiä aktiivisesti hallinnoitujen rahastojen ja passiivisten väliltä.

Tutkimuksessa on tutkittu FIM varainhoidon ja Danske Bankin osakerahastojen menestymistä OMX Helsinki Cap GI tuotto indeksiin verrattuna, sekä sitä myötäilevään Seligson & Co OMX Helsinki 25 ETF indeksiosuusrahastoon. Vertailu on toteutettu kolmella eri aikavälillä 2015–2020, 2018–2020 ja vuosittain.

Tutkimuksessa useimmat aktiivisesti hoidetut rahastot hävisivät vertailuindeksilleen, noin kaksi kolmasosaa hävisi vuosina 2015–2020 indeksille. Riskikorjatulla tuotolla laskettuna vielä useampi rahasto hävisi indeksille. Vaikka useimmat rahastot hävisivät indeksille, muutamat rahastot pystyivät lähes joka vuonna voittamaan indeksin, joista yksi oli indeksirahasto.

Se kumpi on parempi rahasto sijoitus itselleen, aktiivinen vai passiivinen, jää jokaiselle sijoittajalle päätettäväksi. Aktiivisiin rahastoihin liittyy usein korkeammat kulut ja myös korkeammat riskit, mutta valitsemalla oikea rahasto voi saada sijoitukselleen markkinoita korkeamman tuoton. Passiiviset rahastot ovat usein tasaisemmin tuottavia ja omaavat alhaisemman riskin, Tuotto jää kuitenkin lähes aina hieman vertailuindeksistään, joten ylituottoa harvoin näkee.