Mitä lapselleni kuuluu? : Vanhempien kokemuksia varhaiskasvattajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä
Roininen, Noora; Roivas, Emma (2020)
Roininen, Noora
Roivas, Emma
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120325860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120325860
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien ja varhaiskasvattajien välistä yhteistyötä sekä vuorovaikutusta ja viestintää sen osana. Aihetta lähestyttiin vanhempien näkökulmasta. Halusimme tuoda esille vanhempien kokemuksia varhaiskasvatuksessa tapahtuvista keskusteluista sekä kohtaamisista heidän ja kasvattajien välillä. Tutkimuksen pääpaino oli erityisesti päivittäisessä ja viikoittaisessa yhteistyössä. Opinnäytetyö toteutettiin erään vantaalaisen yksityisen päiväkodin kanssa.
Opinnäytetyömme on tehty laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä vanhempaa joko kasvotusten tai puhelimitse. Haastatteluiden kautta saatu aineisto analysoitiin teemoittelun kautta. Työmme teoriapohja muodostui aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta ja aiemmasta tutkimustiedosta.
Tutkimuksesta selvisi vanhempien olevan kaiken kaikkiaan tyytyväisiä varhaiskasvatusta kohtaan. Yhteistyön koettiin olevan sujuvaa ja kasvattajilta saadun tiedon vastaavan pääosin vanhempien tarpeisiin. Haastateltavat kertoivat kasvattajien vaikuttavan kiinnostuneilta vanhempien kohtaamisesta ja heidän tapansa olla vuorovaikutuksessa oli hyvää. Vastauksissa tuli esille erityisesti kiireen tunne kohtaamisissa. Lisäksi naapuriryhmän kasvattajien kanssa asioiminen ei tuonut riittävää tietoa lapsen päivän sisällöstä. Toisaalta taas pieni osa haastattelun vastaajista kertoi edellä mainittujen asioiden olleen myös päinvastaisia. Kokemukset vaihtelivat jonkin verran haastateltavien välillä ja niissä oli hajontaa. Vanhemmat toivoisivat saavansa kuvia lapsen päivästä sanallisen kerronnan lisäksi. Päiväkodin viestintäsovelluksen ongelmien koettiin jossain määrin harmittavan.
Tutkimuksen myötä saatu tieto tulee hyödyntämään erityisesti yhteistyöpäiväkodin arkea, sillä vanhempien kertomat ajatukset ja kokemukset kuvastavat yhteistyön tämänhetkistä tilaa vanhempien silmin. Tulokset eivät pienen otantansa vuoksi sovellu sellaisenaan käytettäväksi muissa varhaiskasvatuksen yksiköissä. Jokainen varhaiskasvatuksen henkilöstöön kuuluva voi kuitenkin kiinnittää huomiota keskeisiin tutkimuksessa nousseisiin seikkoihin. Vanhempien näkökulman esille saamisen myötä toimintakulttuuria voidaan kehittää käyttäjäystävällisempään suuntaan.
Opinnäytetyömme on tehty laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä vanhempaa joko kasvotusten tai puhelimitse. Haastatteluiden kautta saatu aineisto analysoitiin teemoittelun kautta. Työmme teoriapohja muodostui aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta ja aiemmasta tutkimustiedosta.
Tutkimuksesta selvisi vanhempien olevan kaiken kaikkiaan tyytyväisiä varhaiskasvatusta kohtaan. Yhteistyön koettiin olevan sujuvaa ja kasvattajilta saadun tiedon vastaavan pääosin vanhempien tarpeisiin. Haastateltavat kertoivat kasvattajien vaikuttavan kiinnostuneilta vanhempien kohtaamisesta ja heidän tapansa olla vuorovaikutuksessa oli hyvää. Vastauksissa tuli esille erityisesti kiireen tunne kohtaamisissa. Lisäksi naapuriryhmän kasvattajien kanssa asioiminen ei tuonut riittävää tietoa lapsen päivän sisällöstä. Toisaalta taas pieni osa haastattelun vastaajista kertoi edellä mainittujen asioiden olleen myös päinvastaisia. Kokemukset vaihtelivat jonkin verran haastateltavien välillä ja niissä oli hajontaa. Vanhemmat toivoisivat saavansa kuvia lapsen päivästä sanallisen kerronnan lisäksi. Päiväkodin viestintäsovelluksen ongelmien koettiin jossain määrin harmittavan.
Tutkimuksen myötä saatu tieto tulee hyödyntämään erityisesti yhteistyöpäiväkodin arkea, sillä vanhempien kertomat ajatukset ja kokemukset kuvastavat yhteistyön tämänhetkistä tilaa vanhempien silmin. Tulokset eivät pienen otantansa vuoksi sovellu sellaisenaan käytettäväksi muissa varhaiskasvatuksen yksiköissä. Jokainen varhaiskasvatuksen henkilöstöön kuuluva voi kuitenkin kiinnittää huomiota keskeisiin tutkimuksessa nousseisiin seikkoihin. Vanhempien näkökulman esille saamisen myötä toimintakulttuuria voidaan kehittää käyttäjäystävällisempään suuntaan.