Mies parisuhdeväkivallan uhrina ja nainen tekijänä : miesten kokemuksia avun saamisesta ja asiantuntijoiden ajatuksia auttamisesta
Yrjölä, Eija-Leena; Pelto-Huikko, Aino-Maija (2020)
Yrjölä, Eija-Leena
Pelto-Huikko, Aino-Maija
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025227
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025227
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli murtaa puhumattomuutta miehiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta naisen ollessa väkivallan tekijä ja tuoda esille keinoja ilmiön tunnistamiseen, puheeksi ottamiseen ja auttamistyöhön. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää parisuhdeväkivaltaa heterosuhteessa kokeneiden miesten kokemuksia avun saannista. Lisäksi tutkittiin millaisia kokemuksia parisuhdeväkivallan parissa työskennelleillä tai sitä tutkineilla asiantuntijoilla on parisuhdeväkivaltaan puuttumisesta miesuhrien kohdalla.
Opinnäytetyön tietoperusta on rakennettu miesuhrin näkökulmasta ja se koostuu parisuhdeväkivallasta ilmiönä, sen monista muodoista ja yleisyydestä tilastojen valossa. Esille tuodaan parisuhdeväkivallan eri selitysmalleja, seurauksia, lainsäädäntöä ja rikosprosessia. Tietoperustassa keskeinen aiheteema on myös väkivaltatyö, sisältäen parisuhdeväkivallan tunnistamisen, puheeksi ottamisen sekä parisuhdeväkivallan kokijan, tekijän ja näkijän auttamisen. Lopuksi esitellään muutamia Suomessa toimivia auttavia tahoja.
Puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla saatu tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Uhrihaastatteluissa kokemus avunsaannista oli hyvin yhtenäinen ja niissä toistuivat eriarvoisuus ja tunne siitä, että he eivät ole tulleet kuulluiksi. Miesuhrien kokemuksissa tulivat esille henkinen ja fyysinen väkivalta sekä erittäin voimakkaasti huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen. Miehet toivoivat, että parisuhdeväkivaltaan suhtauduttaisiin sukupuolineutraalisti ja heitä kohdeltaisiin tasavertaisina vanhempina erotilanteissa. Asiantuntijoiden haastatteluissa esille nousi parisuhdeväkivaltailmiön ymmärtämisen tärkeys. Ilmiön ymmärtämisen myötä ammattilaisten on helpompi tunnistaa väkivaltaa, ottaa se puheeksi ja tarjota uhrille oikeanlaista ja oikea-aikaista apua. Lisäksi asiantuntijat toivoivat aiheestamme enemmän julkista keskustelua, jotta miesuhrit, ammattilaiset ja koko yhteiskunta tunnistaisivat ilmiön paremmin. Parisuhdeväkivaltaan puuttuminen on jokaisen velvollisuus.
Jatkotutkimuksiksi ehdotamme, että huoltokiusaamista ja vieraannuttamista tutkittaisiin parisuhdeväkivallan kontekstissa. Lisäksi tulisi tutkia, miten miesten isyyttä voisi vahvistaa, jotta he kokisivat olevansa tasa-arvoisia vanhempia äitien rinnalla. Olisi myös hyvä tutkia, miten vanhemmat saataisiin ymmärtämään, että erotilanteessa vanhemmuus jatkuu ja lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.
Opinnäytetyön tietoperusta on rakennettu miesuhrin näkökulmasta ja se koostuu parisuhdeväkivallasta ilmiönä, sen monista muodoista ja yleisyydestä tilastojen valossa. Esille tuodaan parisuhdeväkivallan eri selitysmalleja, seurauksia, lainsäädäntöä ja rikosprosessia. Tietoperustassa keskeinen aiheteema on myös väkivaltatyö, sisältäen parisuhdeväkivallan tunnistamisen, puheeksi ottamisen sekä parisuhdeväkivallan kokijan, tekijän ja näkijän auttamisen. Lopuksi esitellään muutamia Suomessa toimivia auttavia tahoja.
Puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla saatu tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Uhrihaastatteluissa kokemus avunsaannista oli hyvin yhtenäinen ja niissä toistuivat eriarvoisuus ja tunne siitä, että he eivät ole tulleet kuulluiksi. Miesuhrien kokemuksissa tulivat esille henkinen ja fyysinen väkivalta sekä erittäin voimakkaasti huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen. Miehet toivoivat, että parisuhdeväkivaltaan suhtauduttaisiin sukupuolineutraalisti ja heitä kohdeltaisiin tasavertaisina vanhempina erotilanteissa. Asiantuntijoiden haastatteluissa esille nousi parisuhdeväkivaltailmiön ymmärtämisen tärkeys. Ilmiön ymmärtämisen myötä ammattilaisten on helpompi tunnistaa väkivaltaa, ottaa se puheeksi ja tarjota uhrille oikeanlaista ja oikea-aikaista apua. Lisäksi asiantuntijat toivoivat aiheestamme enemmän julkista keskustelua, jotta miesuhrit, ammattilaiset ja koko yhteiskunta tunnistaisivat ilmiön paremmin. Parisuhdeväkivaltaan puuttuminen on jokaisen velvollisuus.
Jatkotutkimuksiksi ehdotamme, että huoltokiusaamista ja vieraannuttamista tutkittaisiin parisuhdeväkivallan kontekstissa. Lisäksi tulisi tutkia, miten miesten isyyttä voisi vahvistaa, jotta he kokisivat olevansa tasa-arvoisia vanhempia äitien rinnalla. Olisi myös hyvä tutkia, miten vanhemmat saataisiin ymmärtämään, että erotilanteessa vanhemmuus jatkuu ja lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.