”Se mitä ite arvostaa, niin sitä myös suojelee”: Seksuaalikasvatus lastensuojeluyksikössä nuorten ja ohjaajien näkökulmista
Rauta, Mirka; Kilpi, Emmi (2020)
Rauta, Mirka
Kilpi, Emmi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025200
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa nuorten ja ohjaajien näkemyksistä seksuaalikasvatuksesta tietyssä lastensuojeluyksikössä. Seksuaalikasvatus on osa lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvatusta, ja sen vuoksi sitä ei tule nähdä irrallisena kasvatuksen muotona.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2017 toteuttaman kouluterveyskyselyn tulosten mukaan sijoitetuilla nuorilla esiintyy enemmän riskikäyttäytymistä kuin ydinperheissä asuvilla. Riskikäyttäytymistä voidaan ehkäistä muun muassa seksuaalikasvatuksella ja tukemalla seksuaalisuuden kehittymistä. Seksuaalioikeuksien mukaan kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus saada ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden sopivaa seksuaalikasvatusta. Lastensuojeluyksikössä vastuu seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta on siellä työskentelevillä ohjaajilla. Ohjaajien toteuttamaan seksuaalikasvatukseen vaikuttavat heidän omat seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen liittyvät kokemuksensa, asenteensa ja tietotaitonsa. Sijoitettujen nuorten seksuaalikasvatuksen perusta ja minäkuva saattavat olla hataralla pohjalla, jolloin yksikössä toteutetun seksuaalikasvatuksen merkitys korostuu.
Opinnäytetyön tutkimuksessa selvitettiin, minkälaista seksuaalikasvatusta nuoret ovat saaneet sijoituksensa aikana tietyssä lastensuojeluyksikössä ja millaisena tämän lastensuojeluyksikön ohjaajat ovat kokeneet toteuttamansa seksuaalikasvatuksen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusta. Tutkimusaineisto kerättiin nuorilta verkossa täytettävän kyselylomakkeen avulla. Ohjaajille toteutettiin fokusryhmähaastattelu verkossa. Tulosten analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksina saatiin, että nuoret haluaisivat yksikössä enemmän tietoa seksistä ja ehkäisystä. Asioita haluttiin käsitellä mieluiten omaohjaajan kanssa, mutta joistain aiheista voitaisiin puhua myös ryhmässä. Ohjaajien haastattelussa tuli ilmi, että seksuaalikasvatus on osa yksikön arkea, mutta tukea kaivattaisiin asioista puheeksi ottamiseen nuorten kanssa. Haasteena seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen ohjaajat kokivat nuorten erilaiset traumataustat. Tämä vaikuttaa siihen, mitä asioita käsitellään ja millä tasolla. Seksuaalikasvatuksen tulee olla dialogista ja toista arvostavaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2017 toteuttaman kouluterveyskyselyn tulosten mukaan sijoitetuilla nuorilla esiintyy enemmän riskikäyttäytymistä kuin ydinperheissä asuvilla. Riskikäyttäytymistä voidaan ehkäistä muun muassa seksuaalikasvatuksella ja tukemalla seksuaalisuuden kehittymistä. Seksuaalioikeuksien mukaan kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus saada ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden sopivaa seksuaalikasvatusta. Lastensuojeluyksikössä vastuu seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta on siellä työskentelevillä ohjaajilla. Ohjaajien toteuttamaan seksuaalikasvatukseen vaikuttavat heidän omat seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen liittyvät kokemuksensa, asenteensa ja tietotaitonsa. Sijoitettujen nuorten seksuaalikasvatuksen perusta ja minäkuva saattavat olla hataralla pohjalla, jolloin yksikössä toteutetun seksuaalikasvatuksen merkitys korostuu.
Opinnäytetyön tutkimuksessa selvitettiin, minkälaista seksuaalikasvatusta nuoret ovat saaneet sijoituksensa aikana tietyssä lastensuojeluyksikössä ja millaisena tämän lastensuojeluyksikön ohjaajat ovat kokeneet toteuttamansa seksuaalikasvatuksen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusta. Tutkimusaineisto kerättiin nuorilta verkossa täytettävän kyselylomakkeen avulla. Ohjaajille toteutettiin fokusryhmähaastattelu verkossa. Tulosten analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksina saatiin, että nuoret haluaisivat yksikössä enemmän tietoa seksistä ja ehkäisystä. Asioita haluttiin käsitellä mieluiten omaohjaajan kanssa, mutta joistain aiheista voitaisiin puhua myös ryhmässä. Ohjaajien haastattelussa tuli ilmi, että seksuaalikasvatus on osa yksikön arkea, mutta tukea kaivattaisiin asioista puheeksi ottamiseen nuorten kanssa. Haasteena seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen ohjaajat kokivat nuorten erilaiset traumataustat. Tämä vaikuttaa siihen, mitä asioita käsitellään ja millä tasolla. Seksuaalikasvatuksen tulee olla dialogista ja toista arvostavaa.