Raakakaasusta käyttöön : Tapaustutkimus maatilan vaihtoehtoisista biokaasun jalostusmahdollisuuksista
Tolonen, Ari (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112724688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112724688
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää maatilamittakaavassa toimivan biokaasua tuottavan yrityksen kannalta kannattavin tapa tuotetun biokaasun hyödyntämiseen. Toimeksiantajana hankkeessa toimi CircVol-hanke ja kohdeyrityksenä oli Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Maitoparta Oy:n karjatilan biokaasulaitos.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena biokaasutuotannon ja sen hyödyntämisen kannalta. Tämä loi tutkimuksen raamin. Yhtenä vaihtoehtona työssä tarkasteltiin kuitenkin ”biokaasumeijeri”- vaihtoehtoa, jossa biokaasua tuottavat tilat toimittaisivat raakakaasun yhteiseen jalostusyksikköön, joka vastaisi tuotteen jakelusta ja markkinoinnista. Tämä tutkimus keskittyy biokaasun jalostamisen kustannusten tarkasteluun ja lopputuotteen hinta on osin saatu markkinoilta ja osin arvioimalla hintaa kaasun sisältämän energiasisällön kannalta.
Työ muodostui neljästä osasta: 1) teoreettinen kirjallisuusosa, 2) kustannus- ja volyymitietojen kerääminen kohdelaitoksesta, 3) kustannusten laskeminen eri tuotantotavoilla, 4) markkinahinnan määrittäminen eri jalostusasteille 5) kannattavuuslaskenta erilaisilla tuotantokonsepteilla.
Tutkimus osoitti, että kohdeyrityksen nykyinen toimintamalli, vähäisesti puhdistetun kaasun muuntaminen lämmöksi ja sähköksi CHP-yksikössä on taloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Keskitetyn tuotannon osalta tuotantokustannukset jäävät merkittävästi maatilatason laitteistoa edullisemmaksi, mutta raakakaasun siirtokustannus ja riittävän raaka-ainemäärän turvaaminen isolle jalostusyksikölle ovat toiminnan ja talouden kannalta avainkysymyksiä.
Tutkimus luo näkymää vaihtoehtoisista toimintamalleista tulevaisuuden biokaasutuotannon investointeja suunnitteleville yrityksille. Yhteistyön kautta on saavutettavissa kustannustehokkaampi tapa jalostamiselle, mutta kokonaiskannattavuuden arvioinnin kannalta raakakaasun siirtämiseen liittyvistä kustannuksista ei ollut riittävästi luotettavaa tietoa saatavana.
Hiilineutraalisuuden tavoite luo oman uhkakuvansa vähäisesti puhdistetun biokaasun käytölle. Ohjausvälineeksi on esitetty mm. valmisteveroa tulevaisuudessa. Jatkossa on arvioitava nykyisten ja tulevien laitosten prosesseista vapautuvan hiilidioksidin talteenoton merkitys, ja on kartoitettava talteen otetun hiilidioksidin markkinoita sekä sen mahdollisuuksia raaka-aineena biokaasun tuotantoon.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena biokaasutuotannon ja sen hyödyntämisen kannalta. Tämä loi tutkimuksen raamin. Yhtenä vaihtoehtona työssä tarkasteltiin kuitenkin ”biokaasumeijeri”- vaihtoehtoa, jossa biokaasua tuottavat tilat toimittaisivat raakakaasun yhteiseen jalostusyksikköön, joka vastaisi tuotteen jakelusta ja markkinoinnista. Tämä tutkimus keskittyy biokaasun jalostamisen kustannusten tarkasteluun ja lopputuotteen hinta on osin saatu markkinoilta ja osin arvioimalla hintaa kaasun sisältämän energiasisällön kannalta.
Työ muodostui neljästä osasta: 1) teoreettinen kirjallisuusosa, 2) kustannus- ja volyymitietojen kerääminen kohdelaitoksesta, 3) kustannusten laskeminen eri tuotantotavoilla, 4) markkinahinnan määrittäminen eri jalostusasteille 5) kannattavuuslaskenta erilaisilla tuotantokonsepteilla.
Tutkimus osoitti, että kohdeyrityksen nykyinen toimintamalli, vähäisesti puhdistetun kaasun muuntaminen lämmöksi ja sähköksi CHP-yksikössä on taloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Keskitetyn tuotannon osalta tuotantokustannukset jäävät merkittävästi maatilatason laitteistoa edullisemmaksi, mutta raakakaasun siirtokustannus ja riittävän raaka-ainemäärän turvaaminen isolle jalostusyksikölle ovat toiminnan ja talouden kannalta avainkysymyksiä.
Tutkimus luo näkymää vaihtoehtoisista toimintamalleista tulevaisuuden biokaasutuotannon investointeja suunnitteleville yrityksille. Yhteistyön kautta on saavutettavissa kustannustehokkaampi tapa jalostamiselle, mutta kokonaiskannattavuuden arvioinnin kannalta raakakaasun siirtämiseen liittyvistä kustannuksista ei ollut riittävästi luotettavaa tietoa saatavana.
Hiilineutraalisuuden tavoite luo oman uhkakuvansa vähäisesti puhdistetun biokaasun käytölle. Ohjausvälineeksi on esitetty mm. valmisteveroa tulevaisuudessa. Jatkossa on arvioitava nykyisten ja tulevien laitosten prosesseista vapautuvan hiilidioksidin talteenoton merkitys, ja on kartoitettava talteen otetun hiilidioksidin markkinoita sekä sen mahdollisuuksia raaka-aineena biokaasun tuotantoon.