Kroonista alaraajahaavaa sairastavan potilaan hoidolliset haasteet: hoitajan näkökulma
Malinen, Mirja-Riitta (2020)
Lataukset:
Malinen, Mirja-Riitta
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112524238
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112524238
Tiivistelmä
Kroonista alaraajahaavaa sairastava potilas ei ole harvinaisuus, sillä vaiva on yleinen sekä Suomessa että maailmalla. Haavojen hoitaminen kuluttaa terveydenhuollon resursseja ja voi aiheuttaa potilaille monenlaista vaivaa, kuten kipua, eristäytymistä ja taloudellista taakkaa. Kroonisten alaraajahaavojen jatkuva arviointi ja haavojen paranemisen seuranta sekä toistuvat hoidot tuovat hoitajille haasteita, mutta toisaalta kroonisten haavojen hoitaminen on myös palkitsevaa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia kroonisten alaraajahaavapotilaiden haavojen hoitamisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli hoitajien kokemuksiin perustuen tuottaa tietoa siitä, miten hoitajat kokevat kroonisten haavojen hoitamisen ja millaisia haasteita haavojen hoitamiseen liittyy. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna. Haastatteluihin osallistui yhteensä 12 hoitajaa perusterveydenhuollon eri toimipisteistä. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisältöanalyysilla.
Tutkimuksen tuloksena syntyi monipuolinen kuvaus hoitajien kroonisten alaraajahaavojen hoitamiseen liittyvistä kokemuksista ja haasteista. Haavojen paranemisen edistyminen kannusti ja motivoi hoitajia haavojen hoitamiseen. Toisaalta kroonisten haavojen pitkäkestoisuus ja hidas paraneminen aiheuttivat toivottomuuden tunnetta sekä hoitajissa että potilaissa. Haavahoidon haasteina koettiin muun muassa haavadiagnoosin puuttuminen ja haavapotilaan muiden sairauksien vaikutusten selvittäminen haavan paranemiseen. Nämä kuuluvat lääkärin tehtäviin, kun taas hoitajat hoitavat haavoja toistuvasti melko itsenäisesti. Haavanhoitotuotteiden suuri valikoima aiheutti monelle hoitajalle haasteita, koska heillä ei ollut tarkkaa tietoa kaikkien tuotteiden käyttötarkoituksista. Kompressiohoidon toteuttaminen onnistuneesti koettiin myös haas-tavana. Kompressiosidosten valuminen oli ongelma varsinkin silloin, jos potilas ei itse pystynyt niitä korjaamaan. Verenkierron riittävyyden varmistaminen ennen kompressiohoidon aloittamista aiheutti joissakin haastateltavissa huolta, koska omassa työyksikössä kaikki hoitajat eivät aina tarkistaneet potilaan raajojen verenkiertoa ennen kuin aloittivat tukisidosten sitomisen haavapotilaalle. Haastetta hoitajille aiheutti myös potilaan hidas pääsy erikoissairaanhoitoon silloin, kun haava hoitanut hoitaja katsoi sen oman ammattitaitonsa perusteella olevan tarpeellista kiireellisellä aikataululla. Kotihoidon tavallisimpia haasteita olivat epähygieeniset haavanhoito-olosuhteet, huonot työasennot ja riittämätön valaistus.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa hoitajille haavahoitoon liittyvää koulutusta ja tarkasteltaessa työyksiköiden omia kehittämistarpeita. Tutkimustulokset voivat tarvittaessa toimia myös eräänlaisena tarkistuslistana tarkasteltaessa oman työyksikön haavanhoitokäytäntöjä - miten kyseiset asiat meillä toimivat, ja tulisiko joitakin käytänteitä muuttaa, jotta haavapotilaan haavojen paranemisedellytykset olisivat optimaaliset. Tuloksia olisi lisäksi mahdollista käyttää hyväksi mietittäessä sitä, miten haavapotilaiden hoitoa voitaisiin kehittää joustavammaksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia kroonisten alaraajahaavapotilaiden haavojen hoitamisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli hoitajien kokemuksiin perustuen tuottaa tietoa siitä, miten hoitajat kokevat kroonisten haavojen hoitamisen ja millaisia haasteita haavojen hoitamiseen liittyy. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna. Haastatteluihin osallistui yhteensä 12 hoitajaa perusterveydenhuollon eri toimipisteistä. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisältöanalyysilla.
Tutkimuksen tuloksena syntyi monipuolinen kuvaus hoitajien kroonisten alaraajahaavojen hoitamiseen liittyvistä kokemuksista ja haasteista. Haavojen paranemisen edistyminen kannusti ja motivoi hoitajia haavojen hoitamiseen. Toisaalta kroonisten haavojen pitkäkestoisuus ja hidas paraneminen aiheuttivat toivottomuuden tunnetta sekä hoitajissa että potilaissa. Haavahoidon haasteina koettiin muun muassa haavadiagnoosin puuttuminen ja haavapotilaan muiden sairauksien vaikutusten selvittäminen haavan paranemiseen. Nämä kuuluvat lääkärin tehtäviin, kun taas hoitajat hoitavat haavoja toistuvasti melko itsenäisesti. Haavanhoitotuotteiden suuri valikoima aiheutti monelle hoitajalle haasteita, koska heillä ei ollut tarkkaa tietoa kaikkien tuotteiden käyttötarkoituksista. Kompressiohoidon toteuttaminen onnistuneesti koettiin myös haas-tavana. Kompressiosidosten valuminen oli ongelma varsinkin silloin, jos potilas ei itse pystynyt niitä korjaamaan. Verenkierron riittävyyden varmistaminen ennen kompressiohoidon aloittamista aiheutti joissakin haastateltavissa huolta, koska omassa työyksikössä kaikki hoitajat eivät aina tarkistaneet potilaan raajojen verenkiertoa ennen kuin aloittivat tukisidosten sitomisen haavapotilaalle. Haastetta hoitajille aiheutti myös potilaan hidas pääsy erikoissairaanhoitoon silloin, kun haava hoitanut hoitaja katsoi sen oman ammattitaitonsa perusteella olevan tarpeellista kiireellisellä aikataululla. Kotihoidon tavallisimpia haasteita olivat epähygieeniset haavanhoito-olosuhteet, huonot työasennot ja riittämätön valaistus.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa hoitajille haavahoitoon liittyvää koulutusta ja tarkasteltaessa työyksiköiden omia kehittämistarpeita. Tutkimustulokset voivat tarvittaessa toimia myös eräänlaisena tarkistuslistana tarkasteltaessa oman työyksikön haavanhoitokäytäntöjä - miten kyseiset asiat meillä toimivat, ja tulisiko joitakin käytänteitä muuttaa, jotta haavapotilaan haavojen paranemisedellytykset olisivat optimaaliset. Tuloksia olisi lisäksi mahdollista käyttää hyväksi mietittäessä sitä, miten haavapotilaiden hoitoa voitaisiin kehittää joustavammaksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.