Vapaaehtoistyön sitouttamisen tekijät Kriisikeskus Osviitassa
Niemi, Anniina (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112424023
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112424023
Tiivistelmä
Vapaaehtoistyön kenttä on jatkuvassa muutoksessa ja Suomessa keväällä 2020 alkanut Korona pandemia on tuonut oman lisänsä järjestöjen muutospaineisiin. Tämä opinnäytetyö tuo esille tämänhetkisiä keinoja vaikuttaa Kriisikeskus Osviitan vapaaehtoisten sitouttamiseen. Tukihenkilöiden vaihtuvuus on lisääntynyt Osviitassa ja osa koulutetuista ei ole aloittanut lainkaan päivystystyötä koulutuksen päätyttyä. Tarve näiden keinojen löytämiseen on ollut siis ilmeinen.
Tässä tutkimuksellisessa opinnäytetyössä on toteutettu lopettaneille tukihenkilöille suunnattu kysely sekä kahden vuoden sisällä aloittaneiden tukihenkilöiden teemahaastattelut, joita on yhteensä viisi kappaletta. Lisäksi opinnäytetyössä on analysoitu keväällä 2020 tekemäni esikyselyn tuloksia suhteessa näihin tutkimustuloksiin. Tarkoituksena on ollut kyselyn vastausten ja haastatteluiden pohjalta nostaa esiin kehitysideoita, joita hyödyntämällä löydetään uusia ratkaisuja tukihenkilöiden sitouttamiseksi Kriisikeskus Osviitan toimintaan. Työssä tutkitaan myös mille kohderyhmälle tukihenkilökoulutusta tulee kohdentaa vastaisuudessa enemmän ja pohditaan mistä näitä potentiaalisia vapaaehtoisia voidaan hankkia. Tämän laadullisen tutkimuksen tuloksia voidaan suhteuttaa myös muiden vapaaehtoistoimijoiden aktiivien sitouttamisessa.
Yksi opinnäytetyön keskeisin havainto oli, että nykypäivän kriisitukihenkilöt kaipaavat vapaaehtoistyön toimijalta apuvälineitä itsensä kehittämiseen, ei niinkään erillistä yhteistä ajanviettoa vapaaehtoisten kesken. Yhteisöllisyys koettiin kuitenkin tärkeäksi tukipilariksi vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Haastattelemani tukihenkilöt arvostivat eritoten Kriisikeskus Osviitan tarjoamia koulutuksia, mitkä tuovat heille ammatillista lisäarvoa, tietoa sekä varmuutta tukihenkilönä toimimiseen.
Koulutustilaisuuksissa tutustutaan samalla myös muihin vapaaehtoisiin siinä sivussa, jolloin syntyy yhteisöllistä toimintaa. Haastateltavat kokivat Osviitan tarjoavan riittävän monipuolisia työmuotoja siten, että vapaaehtoisella on itsellä mahdollisuus valita omat työskentely aikansa. Näistä edellä olevista seikoista muodostuivat Osviitan tärkeimmät sitouttamisen keinot. Suurimmiksi kehittämiskohteiksi osoittautuivat tukihenkilökoulutus, vapaaehtoisten tuen lisääminen sekä heidän yksilöllisten tarpeidensa huomioiminen.
Tässä tutkimuksellisessa opinnäytetyössä on toteutettu lopettaneille tukihenkilöille suunnattu kysely sekä kahden vuoden sisällä aloittaneiden tukihenkilöiden teemahaastattelut, joita on yhteensä viisi kappaletta. Lisäksi opinnäytetyössä on analysoitu keväällä 2020 tekemäni esikyselyn tuloksia suhteessa näihin tutkimustuloksiin. Tarkoituksena on ollut kyselyn vastausten ja haastatteluiden pohjalta nostaa esiin kehitysideoita, joita hyödyntämällä löydetään uusia ratkaisuja tukihenkilöiden sitouttamiseksi Kriisikeskus Osviitan toimintaan. Työssä tutkitaan myös mille kohderyhmälle tukihenkilökoulutusta tulee kohdentaa vastaisuudessa enemmän ja pohditaan mistä näitä potentiaalisia vapaaehtoisia voidaan hankkia. Tämän laadullisen tutkimuksen tuloksia voidaan suhteuttaa myös muiden vapaaehtoistoimijoiden aktiivien sitouttamisessa.
Yksi opinnäytetyön keskeisin havainto oli, että nykypäivän kriisitukihenkilöt kaipaavat vapaaehtoistyön toimijalta apuvälineitä itsensä kehittämiseen, ei niinkään erillistä yhteistä ajanviettoa vapaaehtoisten kesken. Yhteisöllisyys koettiin kuitenkin tärkeäksi tukipilariksi vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Haastattelemani tukihenkilöt arvostivat eritoten Kriisikeskus Osviitan tarjoamia koulutuksia, mitkä tuovat heille ammatillista lisäarvoa, tietoa sekä varmuutta tukihenkilönä toimimiseen.
Koulutustilaisuuksissa tutustutaan samalla myös muihin vapaaehtoisiin siinä sivussa, jolloin syntyy yhteisöllistä toimintaa. Haastateltavat kokivat Osviitan tarjoavan riittävän monipuolisia työmuotoja siten, että vapaaehtoisella on itsellä mahdollisuus valita omat työskentely aikansa. Näistä edellä olevista seikoista muodostuivat Osviitan tärkeimmät sitouttamisen keinot. Suurimmiksi kehittämiskohteiksi osoittautuivat tukihenkilökoulutus, vapaaehtoisten tuen lisääminen sekä heidän yksilöllisten tarpeidensa huomioiminen.