TYYPIN 1 DIABETEKSEN ALKUOHJAUS LAPSELLE JA HÄNEN PERHEELLEEN
Lehtinen, Anne; Setälä, Katri (2011)
Lehtinen, Anne
Setälä, Katri
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111814774
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111814774
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tyypin 1 diabeetikkolasten vanhempien kokemuksia alkuohjauksesta Kymenlaakson keskussairaalan lastenosastolla. Tarkoituksena oli antaa tietoa osastolle mahdollisista kehitystarpeista koskien alkuohjausta.
Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin strukturoituja kyselylomakkeita, jotka annettiin jaettavaksi lastenpoliklinikalle keväällä 2011. Lomakkeita oli kaiken kaikkiaan 50. Lomakkeita täytettiin 28, joista kaksi jouduttiin poistamaan vaillinaisten tai väärin vastattujen vastausten vuoksi. Vastausprosentiksi saatiin 52.
Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS -tilasto-ohjelmalla, joka antoi tuloksista frekvenssit ja prosentit. Tulokset esitettiin sanallisesti sekä piirakkakaavioina.
Tutkimustuloksista selvisi, että alkuohjaus oli koettu lastenosastolla keskimäärin hyväksi. Esiin nousi kuitenkin muutamia kohtia, joissa olisi mahdollista kehittää ohjausta. Esimerkiksi eri hoitomuodoista ei annettu tarpeeksi tietoa vastaajien mukaan; 38,5 % (n=10) oli saanut riittävästi tietoa eri hoitomuodoista. Myös ruokavalio-ohjaus koettiin liian vähäiseksi: 42,3 % (n=11) oli jossain määrin samaa mieltä siitä, että ravitsemusterapeutin ruokavalio-ohjaus oli riittävää. Moni vastaajista koki, ettei heillä ollut alkuohjauksen jälkeen tarpeeksi hoitovarmuutta omahoidon toteuttamiseen. 42,3 % (n=11) koki saaneensa varmuutta hoidon toteuttamiseen osastojakson jälkeen. Vertaistuesta ja sopeutumisvalmennuskursseista ei vastaajien mielestä puhuttu lähes ollenkaan alkuohjauksessa. Tiedonsaannista vertaistuen suhteen oli täysin samaa mieltä 7,7 % (n=2), sopeutumisvalmennuskursseista sai jossain määrin tietoa 34,6 % (n=9) vastaajista. Sen sijaan erittäin tyytyväisiä oltiin verensokerienmittaamisen ohjaamiseen, 61,2 % (n=18) ja henkilökunnan ystävälliseen käytökseen, 84,6 % (n=22). Psykologin palveluille ei tutkimustulosten mukaan ollut tarvetta osastolla, 84,6 % (n=22) oli samaa mieltä. Tutkimus osoitti myös, että suurin osa vastaajista, 73,1 % (n=19) oli sitä mieltä, että ensimmäinen poliklinikkakäynti oli riittävän pian alkuohjauksen jälkeen.
Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin strukturoituja kyselylomakkeita, jotka annettiin jaettavaksi lastenpoliklinikalle keväällä 2011. Lomakkeita oli kaiken kaikkiaan 50. Lomakkeita täytettiin 28, joista kaksi jouduttiin poistamaan vaillinaisten tai väärin vastattujen vastausten vuoksi. Vastausprosentiksi saatiin 52.
Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS -tilasto-ohjelmalla, joka antoi tuloksista frekvenssit ja prosentit. Tulokset esitettiin sanallisesti sekä piirakkakaavioina.
Tutkimustuloksista selvisi, että alkuohjaus oli koettu lastenosastolla keskimäärin hyväksi. Esiin nousi kuitenkin muutamia kohtia, joissa olisi mahdollista kehittää ohjausta. Esimerkiksi eri hoitomuodoista ei annettu tarpeeksi tietoa vastaajien mukaan; 38,5 % (n=10) oli saanut riittävästi tietoa eri hoitomuodoista. Myös ruokavalio-ohjaus koettiin liian vähäiseksi: 42,3 % (n=11) oli jossain määrin samaa mieltä siitä, että ravitsemusterapeutin ruokavalio-ohjaus oli riittävää. Moni vastaajista koki, ettei heillä ollut alkuohjauksen jälkeen tarpeeksi hoitovarmuutta omahoidon toteuttamiseen. 42,3 % (n=11) koki saaneensa varmuutta hoidon toteuttamiseen osastojakson jälkeen. Vertaistuesta ja sopeutumisvalmennuskursseista ei vastaajien mielestä puhuttu lähes ollenkaan alkuohjauksessa. Tiedonsaannista vertaistuen suhteen oli täysin samaa mieltä 7,7 % (n=2), sopeutumisvalmennuskursseista sai jossain määrin tietoa 34,6 % (n=9) vastaajista. Sen sijaan erittäin tyytyväisiä oltiin verensokerienmittaamisen ohjaamiseen, 61,2 % (n=18) ja henkilökunnan ystävälliseen käytökseen, 84,6 % (n=22). Psykologin palveluille ei tutkimustulosten mukaan ollut tarvetta osastolla, 84,6 % (n=22) oli samaa mieltä. Tutkimus osoitti myös, että suurin osa vastaajista, 73,1 % (n=19) oli sitä mieltä, että ensimmäinen poliklinikkakäynti oli riittävän pian alkuohjauksen jälkeen.