Sydämen vajaatoimintapotilaan turvallinen kotiuttaminen hoitoaikojen lyhentyessä
Kesti, Heidi; Laine, Essi (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111022553
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111022553
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sydämen vajaatoimintapotilaiden kotiutustilanteissa koettuja haasteita ja lyhentyneiden hoitoaikojen vaikutusta potilasturvallisuuteen. Tavoitteena oli opinnäytetyön tuottaman tiedon avulla yhdenmukaistaa ja luoda yhä turvallisempi kotiutustilanne.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Teoreettinen osuus kerättiin luotettavista ja ajankohtaisista lähteistä. Lähteinä käytettiin suomen- ja englanninkielisiä tutkimuksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla, johon osallistui erään sairaanhoitopiirin henkilökuntaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten mukaan lyhentyneissä hoitoajoissa nähtiin niin hyviä kuin huonoja puolia. Lyhentyneiden hoitoaikojen koettiin pienentävän potilaan riskiä saada hoitoon liittyvä infektio ja vähentävän laitostumisen mahdollisuutta. Tämän lisäksi tutkimukseen osallistujat kokivat sopivan mittaisten hoitojaksojen vähentävät osaston kuormitusta. Negatiivisena lyhentyneet hoitoajat nähtiin lähinnä tilanteissa, joissa kotiutus tapahtui liian aikaisin, jolloin hoitojakso jäi kesken. Potilaan kotikuntoisuus pitäisi pystyä arvioimaan niin, ettei kotiutus tapahtuisi liian varhaisessa vaiheessa. Tämän myötä myös hoitohenkilökunnan vaatimukset kasvavat.
Tutkimuksessa korostui systemaattisen kotiutuksen tärkeys ja omahoidon tehostaminen. Näissä osa-alueissa kuitenkin koettiin olevan vielä kehittämisen varaa. Potilaan saumattomalle hoidon jatkuvuudelle on tärkeää, että potilas on ymmärtänyt sairaalasta saadut sydämen vajaatoiminnan kotihoito-ohjeet. Jatkotutkimusehdotuksena onkin tutkia takaisin soittojärjestelmän toimivuutta sydämen vajaatoimintapotilaan hoidon jatkuvuuden näkökulmasta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Teoreettinen osuus kerättiin luotettavista ja ajankohtaisista lähteistä. Lähteinä käytettiin suomen- ja englanninkielisiä tutkimuksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla, johon osallistui erään sairaanhoitopiirin henkilökuntaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten mukaan lyhentyneissä hoitoajoissa nähtiin niin hyviä kuin huonoja puolia. Lyhentyneiden hoitoaikojen koettiin pienentävän potilaan riskiä saada hoitoon liittyvä infektio ja vähentävän laitostumisen mahdollisuutta. Tämän lisäksi tutkimukseen osallistujat kokivat sopivan mittaisten hoitojaksojen vähentävät osaston kuormitusta. Negatiivisena lyhentyneet hoitoajat nähtiin lähinnä tilanteissa, joissa kotiutus tapahtui liian aikaisin, jolloin hoitojakso jäi kesken. Potilaan kotikuntoisuus pitäisi pystyä arvioimaan niin, ettei kotiutus tapahtuisi liian varhaisessa vaiheessa. Tämän myötä myös hoitohenkilökunnan vaatimukset kasvavat.
Tutkimuksessa korostui systemaattisen kotiutuksen tärkeys ja omahoidon tehostaminen. Näissä osa-alueissa kuitenkin koettiin olevan vielä kehittämisen varaa. Potilaan saumattomalle hoidon jatkuvuudelle on tärkeää, että potilas on ymmärtänyt sairaalasta saadut sydämen vajaatoiminnan kotihoito-ohjeet. Jatkotutkimusehdotuksena onkin tutkia takaisin soittojärjestelmän toimivuutta sydämen vajaatoimintapotilaan hoidon jatkuvuuden näkökulmasta.