Traumaperäinen aivovamma ja fysioterapia : systematisoitu kirjallisuuskatsaus
Eerikäinen, Asta (2020)
Eerikäinen, Asta
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110922454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110922454
Tiivistelmä
Fysioterapian menetelmät traumaperäisen aivovamman kuntoutuksessa ovat moninaiset ja erilaisia menetelmiä ja niiden vaikuttavuutta erilaisten ongelmien hoidossa on tutkittu paljon. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää ajankohtaisin tutkimustieto fysioterapian menetelmistä ja millaisia tuloksia ne ovat tuottaneet traumaperäisen aivovamman saaneilla henkilöillä.
Kirjallisuushaku tehtiin viidestä tietokannasta (PubMed, PEDro, OT-Seeker, Cochrane ja Cinahl). Mukaan otettavat tutkimukset olivat satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tai kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, jotka käsittelivät mitä tahansa fysioterapiaa, millä pyrittiin johonkin tulokseen traumaperäisen aivovamman jälkeisessä toipumisessa. Kirjallisuushaku tuotti 134 tutkimusta ja sisäänottokriteerien mukaisen seulonnan jälkeen katsaukseen otettiin mukaan 10 tutkimusta (PEDro score välillä 5-7/10).
Tilastollisesti merkitseviä tuloksia saatiin kaikissa tutkimuksissa. Fyysisen harjoittelun osalta on näyttöä, että ohjattu liikunta voi motivoida liikkumaan enemmän, millä on positiivisia vaikutuksia sydämen ja hengityselimistön toimintaan. Myös parempi mieliala, kohentunut itsetunto ja masennuksen lievittyminen ovat yhteydessä korkeaan aktiivisuuteen. Tasapainoharjoittelu on vaikuttavaa sekä tavanomaisilla menetelmillä että virtuaalipelien avustuksella – vaikutus perustunee harjoittelun mielekkyyteen ja tämän myötä toteutumiseen. Toiminnallisen ja kognitiivisen kuntoutuksen tehokkuuteen voi vaikuttaa henkilön ikä ja tavoitteet. Robottiavusteisella kävelyharjoittelulla saatiin positiivisia vaikutuksia askelpituuden symmetriaan ja manuaalisesti avustetulla harjoittelulla kävelyn maksiminopeuteen. Aististimulaatio on vaikuttavampaa tajunnantason nousuun koomapotilailla kuin tavanomaiset fysioterapian menetelmät. Sarjoittaisen kipsihoidon lyhytaikaiset vaikutukset kyynärnivelen kontraktuuran hoidossa olivat paremmat kuin passiivisten venytysten. The methods of physiotherapy in the rehabilitation of traumatic brain injury are varied and there is a large number of studies about the subject. The purpose of this review is to aggregate the current research data on physiotherapy methods and what kind of effects they had on individuals with traumatic brain injury.
Five databases were used in this review (PubMed, PEDro, OT-Seeker, Cochrane and Cinahl). The search yielded 134 studies and 10 studies met the inclusion criteria (PEDro score 5 to 7 of 10). All of the 10 studies were randomized controlled trials or clinical controlled trials which addressed any physiotherapy aimed at any goal in recovery of the traumatic brain injury.
Statistically significant results were obtained in all ten studies. Supervised practice can be more motivating than independent home exercising for people with traumatic brain injury. Increased exercise has positive effects on the heart and respiratory system. Higher activity is also connected with better mood, greater self-esteem and decreased depression scores. Balance training is effective both with conventional methods and by training with virtual games. Depending on the individuals’ age and goals the effectiveness of cognitive or functional rehabilitation might differ. Robotic assisted treadmill training was effective on step length symmetry and manually assisted training for maximal velocity development. Coma stimulation has better results in improving the levels of consciousness than conventional physiotherapy methods. Short-term effects in the treatment of elbow contractures were obtained by serial casting when compared to positioning.
Kirjallisuushaku tehtiin viidestä tietokannasta (PubMed, PEDro, OT-Seeker, Cochrane ja Cinahl). Mukaan otettavat tutkimukset olivat satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tai kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, jotka käsittelivät mitä tahansa fysioterapiaa, millä pyrittiin johonkin tulokseen traumaperäisen aivovamman jälkeisessä toipumisessa. Kirjallisuushaku tuotti 134 tutkimusta ja sisäänottokriteerien mukaisen seulonnan jälkeen katsaukseen otettiin mukaan 10 tutkimusta (PEDro score välillä 5-7/10).
Tilastollisesti merkitseviä tuloksia saatiin kaikissa tutkimuksissa. Fyysisen harjoittelun osalta on näyttöä, että ohjattu liikunta voi motivoida liikkumaan enemmän, millä on positiivisia vaikutuksia sydämen ja hengityselimistön toimintaan. Myös parempi mieliala, kohentunut itsetunto ja masennuksen lievittyminen ovat yhteydessä korkeaan aktiivisuuteen. Tasapainoharjoittelu on vaikuttavaa sekä tavanomaisilla menetelmillä että virtuaalipelien avustuksella – vaikutus perustunee harjoittelun mielekkyyteen ja tämän myötä toteutumiseen. Toiminnallisen ja kognitiivisen kuntoutuksen tehokkuuteen voi vaikuttaa henkilön ikä ja tavoitteet. Robottiavusteisella kävelyharjoittelulla saatiin positiivisia vaikutuksia askelpituuden symmetriaan ja manuaalisesti avustetulla harjoittelulla kävelyn maksiminopeuteen. Aististimulaatio on vaikuttavampaa tajunnantason nousuun koomapotilailla kuin tavanomaiset fysioterapian menetelmät. Sarjoittaisen kipsihoidon lyhytaikaiset vaikutukset kyynärnivelen kontraktuuran hoidossa olivat paremmat kuin passiivisten venytysten.
Five databases were used in this review (PubMed, PEDro, OT-Seeker, Cochrane and Cinahl). The search yielded 134 studies and 10 studies met the inclusion criteria (PEDro score 5 to 7 of 10). All of the 10 studies were randomized controlled trials or clinical controlled trials which addressed any physiotherapy aimed at any goal in recovery of the traumatic brain injury.
Statistically significant results were obtained in all ten studies. Supervised practice can be more motivating than independent home exercising for people with traumatic brain injury. Increased exercise has positive effects on the heart and respiratory system. Higher activity is also connected with better mood, greater self-esteem and decreased depression scores. Balance training is effective both with conventional methods and by training with virtual games. Depending on the individuals’ age and goals the effectiveness of cognitive or functional rehabilitation might differ. Robotic assisted treadmill training was effective on step length symmetry and manually assisted training for maximal velocity development. Coma stimulation has better results in improving the levels of consciousness than conventional physiotherapy methods. Short-term effects in the treatment of elbow contractures were obtained by serial casting when compared to positioning.