Maastopalopukujen lämpökuormittavuus : Pelastajan työvälineet ja henkilökohtaiset suojaimet metsäpaloissa -hanke
Ahonen, Viivi (2020)
Ahonen, Viivi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110922394
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110922394
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä eroa on markkinoilla olevilla maastopalopuvuilla ja perinteisillä palopuvuilla sekä mitä eroa on niiden aiheuttamassa lämpökuormittavuudessa käyttäjälle. Oletuksena oli, että palopuku aiheuttaa enemmän lämpökuormitusta käyttäjälleen kuin maastopalopuku. Tämä opinnäytetyö oli osa Pelastusopiston Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalveluiden metsäpalohanketta, jonka yhtenä tavoitteena oli tutkia sammuttajien lämpökuormittumista maastopaloissa.
Lämpökuormituksen eroja selvitettiin lämpökuormitusmittauksilla, jotka tehtiin Pelastusopiston A-rakennuksen kellarikerrokseen rakennetulla testiradalla. Testattavana oli neljä koehenkilöä. He käyttivät neljää eri pukua, joista yksi oli rakennuspaloissa käytettävä palopuku ja kolme muuta olivat maastopalopukuja. Koehenkilöt suorittivat testissä koeradan jokaisena neljänä päivänä samanlaisella tahdilla. Koerata simuloi maastopaloissa tapahtuvia työtehtäviä kuten letkukehikoiden kantamista, paineistetun letkun vetämistä sekä kaluston keräämistä.
Mittausten aikana seurattiin koehenkilöiden hieneritystä, sykettä, iholämpötiloja sekä syvälämpötilaa. Jokainen koehenkilö tuotti eniten hikeä palopuvussa. Myös sydän- ja verenkiertoelimistö kuormittui eniten palopukua käytettäessä. Tulosten perusteella todettiin, että hypoteesi piti paikkaansa; rakennuspaloissa käytettävä palopuku aiheuttaa käyttäjälleen enemmän lämpökuormitusta kuin maastopalopuku.
Lämpökuormituksen eroja selvitettiin lämpökuormitusmittauksilla, jotka tehtiin Pelastusopiston A-rakennuksen kellarikerrokseen rakennetulla testiradalla. Testattavana oli neljä koehenkilöä. He käyttivät neljää eri pukua, joista yksi oli rakennuspaloissa käytettävä palopuku ja kolme muuta olivat maastopalopukuja. Koehenkilöt suorittivat testissä koeradan jokaisena neljänä päivänä samanlaisella tahdilla. Koerata simuloi maastopaloissa tapahtuvia työtehtäviä kuten letkukehikoiden kantamista, paineistetun letkun vetämistä sekä kaluston keräämistä.
Mittausten aikana seurattiin koehenkilöiden hieneritystä, sykettä, iholämpötiloja sekä syvälämpötilaa. Jokainen koehenkilö tuotti eniten hikeä palopuvussa. Myös sydän- ja verenkiertoelimistö kuormittui eniten palopukua käytettäessä. Tulosten perusteella todettiin, että hypoteesi piti paikkaansa; rakennuspaloissa käytettävä palopuku aiheuttaa käyttäjälleen enemmän lämpökuormitusta kuin maastopalopuku.