Laulun monet kasvot : konsertti taiteellisena opinnäytetyönä
Zhang, Wenhao (2020)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Zhang, Wenhao
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316530
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316530
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössäni, joka on konsertti, olen halunnut tuoda esille klassisen laulumusiikin monipuolisuutta ja siihen liittyviä haasteita, joihin klassisen laulun opettajan tulee kiinnittää huomiota.
Kun valitsin konserttiini ohjelmaa, etsin kappaleita, joissa tulee esille eri aikakausien musiikki, laulutekniikan vaatimukset ja melodian erilaisuudet (esim. venäläinen, kiinalainen ja italialainen melodia). Oikea hengitystekniikka laulamisessa on tärkeintä. Äänen tulee olla maskissa. Pitkissä fraaseissa joustava ja selkeä staccato on haasteellista. Esimerkkinä staccatosta ohjelmistossani on Erkki Melartinin ”Mademoiselle Rococo” ja kiinalaisen Jingxin Xun ”Keväinen iltamaisema joella”. Richard Straussin sarja neljä viimeistä laulua on tärkeä vokaalimusiikin opetuksessa. Teoksessa korostuu se, että ääni on tärkeä instrumentti orkesterin tai pianon rinnalla. Teos on filosofinen taideteos, jossa laulun tarina on tärkeä.
Laulumusiikissa runon ja melodian on tuettava toisiaan. Tästä hyvä esimerkki on mielestäni Sergei Rahmaninovin ”Älä, laula kaunokainen”. Tässä laulussa sanojen oikea intonaatio ja ääntäminen on tärkeää, jotta tekstistä saa selvää. Yleensäkin liedlauluissa vaaditaan kielitaitoa ja oikeaan ääntämiseen täytyy kiinnittää paljon huomiota.
Konsertin valmistelu opetti minulle sen, kuinka tärkeää on pianistin rooli. Soittotaidon lisäksi pianistilla tulee myös olla kyky tulkita musiikkia ja tuntea eri musiikkikulttuureita. Konsertissani esimerkiksi kiinalaiset laulut on sävelletty kansansoittimille ja pianistin tulee osata imitoida näitä. Hänen tulee osata myös imitoida sinfonista musiikkia, joka tulee esille Rahmaninovin kappaleissa. Konsertti on 63 minuuttia laulajan ja pianistin yhteistyötä, jossa molemmat tukevat toisiaan ja tekevät yhdessä taidetta.
Kun valitsin konserttiini ohjelmaa, etsin kappaleita, joissa tulee esille eri aikakausien musiikki, laulutekniikan vaatimukset ja melodian erilaisuudet (esim. venäläinen, kiinalainen ja italialainen melodia). Oikea hengitystekniikka laulamisessa on tärkeintä. Äänen tulee olla maskissa. Pitkissä fraaseissa joustava ja selkeä staccato on haasteellista. Esimerkkinä staccatosta ohjelmistossani on Erkki Melartinin ”Mademoiselle Rococo” ja kiinalaisen Jingxin Xun ”Keväinen iltamaisema joella”. Richard Straussin sarja neljä viimeistä laulua on tärkeä vokaalimusiikin opetuksessa. Teoksessa korostuu se, että ääni on tärkeä instrumentti orkesterin tai pianon rinnalla. Teos on filosofinen taideteos, jossa laulun tarina on tärkeä.
Laulumusiikissa runon ja melodian on tuettava toisiaan. Tästä hyvä esimerkki on mielestäni Sergei Rahmaninovin ”Älä, laula kaunokainen”. Tässä laulussa sanojen oikea intonaatio ja ääntäminen on tärkeää, jotta tekstistä saa selvää. Yleensäkin liedlauluissa vaaditaan kielitaitoa ja oikeaan ääntämiseen täytyy kiinnittää paljon huomiota.
Konsertin valmistelu opetti minulle sen, kuinka tärkeää on pianistin rooli. Soittotaidon lisäksi pianistilla tulee myös olla kyky tulkita musiikkia ja tuntea eri musiikkikulttuureita. Konsertissani esimerkiksi kiinalaiset laulut on sävelletty kansansoittimille ja pianistin tulee osata imitoida näitä. Hänen tulee osata myös imitoida sinfonista musiikkia, joka tulee esille Rahmaninovin kappaleissa. Konsertti on 63 minuuttia laulajan ja pianistin yhteistyötä, jossa molemmat tukevat toisiaan ja tekevät yhdessä taidetta.