Sijaisvanhempien parisuhteen hyvinvointi ja sen tukeminen
Mäkinen, Tiina (2020)
Mäkinen, Tiina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101921417
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101921417
Tiivistelmä
Sijaisvanhemmat toteuttavat ensisijaista sijaishuollon palvelua Suomessa toimimalla lastensuojelun perhehoitajina. Sijaisvanhempien hyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota, jotta he jaksavat toteuttaa tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Hyvän parisuhteen toteutuminen vaatii usein aikaa, vaivaa ja myös tukitoimia.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kysely sijaisvanhemmille ja kartoittaa sen kautta heidän subjektiivista kokemustaan parisuhteensa hyvinvoinnista ja sitä haastavista tekijöistä. Työn tavoitteena oli lisätä tietoa sijaisvanhempien parisuhteiden tilanteesta ja heidän parisuhteensa tuen tarpeesta. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin sijaisvanhempien parisuhteen hyvinvointia parisuhdeteorioiden sekä keskeisten lapsiperheiden parisuhteen tyytyväisyyteen liittyvien tekijöiden kautta. Esille tuotiin myös yleisimmät parisuhteen tuen muodot.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä. Sijaisvanhemmat (N=199) kokivat olevansa pääsääntöisesti tyytyväisiä parisuhteisiinsa. Tästä huolimatta huomattava osa sijaisvanhemmista koki vastaushetkellä tarvitsevansa parisuhdeapua. Sijaisvanhempien parisuhteita kuormittivat eniten ajankäyttö ja sijoitettavien lasten haasteet. Parisuhdeavun muodot olivat sijaisvanhemmille pääsääntöisesti vieraita, etenkin ennaltaehkäisevä parisuhdeapu. Siitä huolimatta suurin osa sijaisvanhemmista ilmaisi, että heille suunnattu parisuhdeapu on tarpeellista.
Sijaisvanhemmille tulisi tarjota mahdollisuus ennaltaehkäisevään parisuhdeapuun, joka pitää sisällään lastenhoidon. Mikäli lastenhoidon järjestäminen ei ole mahdollista, sijaisvanhempia palvelisi parisuhdeapu, jota he voivat käyttää omatoimisesti tai johon voi osallistua verkossa. Sijaisvanhempien parisuhteiden hyvinvoinnin esillä pitäminen palvelujärjestelmän sisällä olisi toivottavaa. Parisuhdetuen olisi hyvä olla oma toimintamuoto, jonka toteutumista voisivat edistää niin perhehoidon organisaatio kuin sijaisvanhempien ja perhehoitajien toimintaa tukevat järjestöt. Ennaltaehkäisevä parisuhdetyö sijaisvanhempien keskuudessa mahdollistaa sijaisperheiden hyvinvoinnin tukemisen, mikä osaltaan myös tukee sijoitettujen lasten hyvinvointia.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kysely sijaisvanhemmille ja kartoittaa sen kautta heidän subjektiivista kokemustaan parisuhteensa hyvinvoinnista ja sitä haastavista tekijöistä. Työn tavoitteena oli lisätä tietoa sijaisvanhempien parisuhteiden tilanteesta ja heidän parisuhteensa tuen tarpeesta. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin sijaisvanhempien parisuhteen hyvinvointia parisuhdeteorioiden sekä keskeisten lapsiperheiden parisuhteen tyytyväisyyteen liittyvien tekijöiden kautta. Esille tuotiin myös yleisimmät parisuhteen tuen muodot.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä. Sijaisvanhemmat (N=199) kokivat olevansa pääsääntöisesti tyytyväisiä parisuhteisiinsa. Tästä huolimatta huomattava osa sijaisvanhemmista koki vastaushetkellä tarvitsevansa parisuhdeapua. Sijaisvanhempien parisuhteita kuormittivat eniten ajankäyttö ja sijoitettavien lasten haasteet. Parisuhdeavun muodot olivat sijaisvanhemmille pääsääntöisesti vieraita, etenkin ennaltaehkäisevä parisuhdeapu. Siitä huolimatta suurin osa sijaisvanhemmista ilmaisi, että heille suunnattu parisuhdeapu on tarpeellista.
Sijaisvanhemmille tulisi tarjota mahdollisuus ennaltaehkäisevään parisuhdeapuun, joka pitää sisällään lastenhoidon. Mikäli lastenhoidon järjestäminen ei ole mahdollista, sijaisvanhempia palvelisi parisuhdeapu, jota he voivat käyttää omatoimisesti tai johon voi osallistua verkossa. Sijaisvanhempien parisuhteiden hyvinvoinnin esillä pitäminen palvelujärjestelmän sisällä olisi toivottavaa. Parisuhdetuen olisi hyvä olla oma toimintamuoto, jonka toteutumista voisivat edistää niin perhehoidon organisaatio kuin sijaisvanhempien ja perhehoitajien toimintaa tukevat järjestöt. Ennaltaehkäisevä parisuhdetyö sijaisvanhempien keskuudessa mahdollistaa sijaisperheiden hyvinvoinnin tukemisen, mikä osaltaan myös tukee sijoitettujen lasten hyvinvointia.