Potilaan lämpötalouden ylläpitämiseen käytetyt menetelmät perioperatiivisessa hoitotyössä
Kankaanpää, Hilla; Kontkanen, Martta (2020)
Kankaanpää, Hilla
Kontkanen, Martta
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101221280
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101221280
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla potilaan lämpötalouden ylläpitämiseen käytettyjä menetelmiä perioperatiivisessa hoitotyössä. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu kymmenestä artikkelista. Aineisto luokiteltiin seitsemään alaluokkaan ja edelleen kahteen yläluokkaan (aktiiviset ja passiiviset lämmitysmenetelmät).
Aktiivisia lämmitysmenetelmiä ovat lämpöpuhallinpeitot ja -puvut, lämmitetyt patjat, sekä lämmitetyt huuhtelu- ja suonensisäiset nesteet, leikkaussalin esilämmitys sekä heräämön lämpötila. Passiivisia lämmitysmenetelmiä ovat erilaiset peitot ja peitteet, siteet sekä fenyyliefriini-lääke. Lämmitysmenetelmien hyödyntämisen lisäksi lämpötalouden ylläpitämiseen vaikuttaa myös leikkaushenkilökunta, toimenpide, leikkaustapa sekä toimenpiteen kesto.
Lämmitysmenetelmiä vertailtaessa havaittiin, että aktiiviset lämmitysmenetelmät ovat tehokkaampia kuin passiiviset menetelmät. Aktiivisista lämmitysmenetelmistä lämpöpuhallinpeitot ja -puvut antavat suurimman hyödyn lämpötilan kohottamisessa ja ylläpitämisessä. Myös lämmitetyt huuhtelu- ja suonensisäiset nesteet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ehkäisemään lihasvärinää ja ylläpitämään potilaiden ydinlämpötilaa, erityisesti yhdistettynä lämpimän ilman kanssa. Lämmitetyistä patjoista on havaittu olevan hyötyä tiettyjen potilasryhmien ydinlämpötilan ylläpitämisessä, mutta ne eivät korvaa lämpöpuhallinpeittoja tai -pukuja.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lämpötalouden ylläpitämisessä käytettyjen menetelmien kehittämisessä, menetelmän potilaskohtaisessa valinnassa, hypotermian hoidossa ja ehkäisyssä, sekä lämpötalouden seurannan parantamisessa. Tuloksia voidaan myös hyödyntää leikkausosastojen hoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksissa ja perioperatiivisen hoitotyön opetuksessa.
Aktiivisia lämmitysmenetelmiä ovat lämpöpuhallinpeitot ja -puvut, lämmitetyt patjat, sekä lämmitetyt huuhtelu- ja suonensisäiset nesteet, leikkaussalin esilämmitys sekä heräämön lämpötila. Passiivisia lämmitysmenetelmiä ovat erilaiset peitot ja peitteet, siteet sekä fenyyliefriini-lääke. Lämmitysmenetelmien hyödyntämisen lisäksi lämpötalouden ylläpitämiseen vaikuttaa myös leikkaushenkilökunta, toimenpide, leikkaustapa sekä toimenpiteen kesto.
Lämmitysmenetelmiä vertailtaessa havaittiin, että aktiiviset lämmitysmenetelmät ovat tehokkaampia kuin passiiviset menetelmät. Aktiivisista lämmitysmenetelmistä lämpöpuhallinpeitot ja -puvut antavat suurimman hyödyn lämpötilan kohottamisessa ja ylläpitämisessä. Myös lämmitetyt huuhtelu- ja suonensisäiset nesteet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ehkäisemään lihasvärinää ja ylläpitämään potilaiden ydinlämpötilaa, erityisesti yhdistettynä lämpimän ilman kanssa. Lämmitetyistä patjoista on havaittu olevan hyötyä tiettyjen potilasryhmien ydinlämpötilan ylläpitämisessä, mutta ne eivät korvaa lämpöpuhallinpeittoja tai -pukuja.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lämpötalouden ylläpitämisessä käytettyjen menetelmien kehittämisessä, menetelmän potilaskohtaisessa valinnassa, hypotermian hoidossa ja ehkäisyssä, sekä lämpötalouden seurannan parantamisessa. Tuloksia voidaan myös hyödyntää leikkausosastojen hoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksissa ja perioperatiivisen hoitotyön opetuksessa.