Vastuukysymyksiä työtapaturmien oikeuskäsittelyissä rakennusalalla
Hietanen, Sanna (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100120866
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100120866
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä työtapaturmien oikeuskäytäntöihin ja sitä kautta niihin liittyviin vastuukysymyksiin. Työn tavoitteena oli selkeyttää vastuiden jakautumista oikeudellisesta näkökulmasta työturvallisuuteen liittyvissä tapauksissa rakennusalan yrityksissä.
Tutkimus oli ajankohtainen, sillä EU:n työympäristön puitedirektiivin myötä Suomen työturvallisuuslakiin tuli isoja muutoksia. Aiemmin melko konkreettinen työturvallisuuslaki korvattiin nykyisellä, tavoitteita ja keinoja säätelevällä lailla, jonka perusajatuksena on turvallisuuden hallinta kokonaisuutena. Muutosten takia vanhan lain aikaisella oikeuskäytännöllä on nykyisin enää varsin marginaalinen merkitys työturvallisuuslain tulkinnoissa.
Opinnäytetyössä tutkittiin rakennusalan työtapaturmien maantieteellisesti eriäviä oikeustapauksia. Tutkinnassa keskityttiin analysoimaan tapaturmaan johtaneita tekijöitä, syiden ja seurausten suhdetta ja niistä johdettuja vastuiden tulkintoja.
Tutkimuksen aikana kävi selväksi, ettei kovin yhtenäistä linjaa vastuukysymyksien arvioinnissa lakimuutoksen jälkeen vieläkään ole olemassa. Vastuita arvioitaessa näkökulmat ja lähestymistavat vaihtelivat jonkin verran oikeustapauksen syyttäjästä ja tuomion langettaneesta tuomarista riippuen. Myös tapaturman vakavuudella oli useimmiten merkitystä syytteen asettamisessa ja tuomion langettamisessa, vaikka työturvallisuusvastuiden laiminlyönnin pitäisi olla yhtäläisesti tuomittavaa siinäkin tapauksessa, ettei laiminlyönnistä aiheutuisi tapaturmaa tai muutakaan konkreettista vahinkoa millekään osapuolelle.
Tutkimus oli ajankohtainen, sillä EU:n työympäristön puitedirektiivin myötä Suomen työturvallisuuslakiin tuli isoja muutoksia. Aiemmin melko konkreettinen työturvallisuuslaki korvattiin nykyisellä, tavoitteita ja keinoja säätelevällä lailla, jonka perusajatuksena on turvallisuuden hallinta kokonaisuutena. Muutosten takia vanhan lain aikaisella oikeuskäytännöllä on nykyisin enää varsin marginaalinen merkitys työturvallisuuslain tulkinnoissa.
Opinnäytetyössä tutkittiin rakennusalan työtapaturmien maantieteellisesti eriäviä oikeustapauksia. Tutkinnassa keskityttiin analysoimaan tapaturmaan johtaneita tekijöitä, syiden ja seurausten suhdetta ja niistä johdettuja vastuiden tulkintoja.
Tutkimuksen aikana kävi selväksi, ettei kovin yhtenäistä linjaa vastuukysymyksien arvioinnissa lakimuutoksen jälkeen vieläkään ole olemassa. Vastuita arvioitaessa näkökulmat ja lähestymistavat vaihtelivat jonkin verran oikeustapauksen syyttäjästä ja tuomion langettaneesta tuomarista riippuen. Myös tapaturman vakavuudella oli useimmiten merkitystä syytteen asettamisessa ja tuomion langettamisessa, vaikka työturvallisuusvastuiden laiminlyönnin pitäisi olla yhtäläisesti tuomittavaa siinäkin tapauksessa, ettei laiminlyönnistä aiheutuisi tapaturmaa tai muutakaan konkreettista vahinkoa millekään osapuolelle.