Saattohoidon kehittämishankkeen arviointi : Tapaustutkimus
Helén, Jouni (2011)
Helén, Jouni
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111214484
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111214484
Tiivistelmä
Yhteiskunnassamme panostetaan paljon terveyden ylläpitämiseen ja sairauksien hoitamiseen. Saattohoidon osalta panostusta kaivataan lisää, sillä noin neljäsosasta maamme sairaanhoitopiireistä ja terveyskeskuksista puuttuvat alueelliset saattohoidon ohjeistukset. Julkisen terveydenhuollon ansiosta Suomessa on kuitenkin hyvät edellytykset myös saattohoitotyön kehittämiselle. Lahden diakonian instituutti käynnisti syksyllä 2010 Silta toiselle rannalle – saattohoidon kehittämishankkeen. Hankkeen tavoitteena on kehittää saattohoitotyötä Päijät-Hämeen maakunnassa. Hanke toimii pilottihankkeena. 31.12.2011 päättyvän pilottihankkeen keskeisenä rahoittajana on Hämeen ELY-keskus. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on arvioida sitä, minkälaisia näkemyksiä hankkeen projektiryhmään kuuluvilla jäsenillä on sekä hankkeen tuloksista että maakunnallisista saattohoidon kehittämistarpeista.
Tässä opinnäytetyössä tietoa tutkittavasta ilmiöstä on haettu tapaustutkimuksen keinoin. Tapaustutkimus on laadullisen tutkimuksen muoto, jossa sekä tarkastellaan tutkittavana olevaa ilmiötä että tehdään siitä johtopäätökset siinä kontekstissa, jossa se on tutkijalle näyttäytynyt. Tietoa tutkittavana olevasta ilmiöstä on haettu haastattelemalla teemahaastattelumenetelmällä ne hankkeen kuusi projektiryhmän jäsentä, jotka eivät kuulu Lahden diakonian instituutin organisaatioon. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysi menetelmällä.
Opinnäytetyön tuloksista on muodostettu neljä yläluokkaa. Yläluokat ovat: oma ammatillisuus on kasvanut, maakunnallinen yhteistyöryhmä on perustettu, www sivut on tehty sekä uusia käytäntöjä on otettu käyttöön. Oma ammatillinen kasvu ilmeni henkilökohtaisen motivaation kasvuna. Hankkeen myötä koottu verkosto nähtiin maakunnalliseksi yhteistyöryhmäksi ja uusia saattohoitotyöhön liittyviä käytäntöjä oli syntynyt erään kunnan kotihoidon alueelle, jossa oli käyttöön otettu kipupumput. Saattohoidon maakunnalliset kehittämistarpeet jakaantuivat viiteen yläluokkaan. Yläluokat ovat henkilökunnan lisäkoulutuksen tarve, hallinnollisten linjausten ja tahtotilan tarve, maakunnallisten toimintatapojen kehittämisen tarpeet, oman alueen kehittämistarpeet sekä julkisen keskustelun käynnistämisen tarve. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää saattohoidon asiantuntijaverkoston jatkohankkeessa, joka käynnistyy Lahden diakonian instituutin toimesta jo syksyllä 2011.
Tässä opinnäytetyössä tietoa tutkittavasta ilmiöstä on haettu tapaustutkimuksen keinoin. Tapaustutkimus on laadullisen tutkimuksen muoto, jossa sekä tarkastellaan tutkittavana olevaa ilmiötä että tehdään siitä johtopäätökset siinä kontekstissa, jossa se on tutkijalle näyttäytynyt. Tietoa tutkittavana olevasta ilmiöstä on haettu haastattelemalla teemahaastattelumenetelmällä ne hankkeen kuusi projektiryhmän jäsentä, jotka eivät kuulu Lahden diakonian instituutin organisaatioon. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysi menetelmällä.
Opinnäytetyön tuloksista on muodostettu neljä yläluokkaa. Yläluokat ovat: oma ammatillisuus on kasvanut, maakunnallinen yhteistyöryhmä on perustettu, www sivut on tehty sekä uusia käytäntöjä on otettu käyttöön. Oma ammatillinen kasvu ilmeni henkilökohtaisen motivaation kasvuna. Hankkeen myötä koottu verkosto nähtiin maakunnalliseksi yhteistyöryhmäksi ja uusia saattohoitotyöhön liittyviä käytäntöjä oli syntynyt erään kunnan kotihoidon alueelle, jossa oli käyttöön otettu kipupumput. Saattohoidon maakunnalliset kehittämistarpeet jakaantuivat viiteen yläluokkaan. Yläluokat ovat henkilökunnan lisäkoulutuksen tarve, hallinnollisten linjausten ja tahtotilan tarve, maakunnallisten toimintatapojen kehittämisen tarpeet, oman alueen kehittämistarpeet sekä julkisen keskustelun käynnistämisen tarve. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää saattohoidon asiantuntijaverkoston jatkohankkeessa, joka käynnistyy Lahden diakonian instituutin toimesta jo syksyllä 2011.