Muuttuvat ääriviivat – paikka, taide ja identiteetti : Paikkakokemus tarinallisuutena ja visuaalisena teoksena
Muhonen, Kirke (2020)
Muhonen, Kirke
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020090620141
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020090620141
Tiivistelmä
Opinnäytetyö koostuu kirjallisesta raportista sekä siihen liittyvästä näyttelystä. Autoetnografisessa opinnäytetyössä kuvattiin paikkakokemusta identiteettityönä kuvataiteen keinoin narratiivisuuden viitekehyksessä elämäntarinallisuuden näkökulmasta. Taiteellisen tutkimusprosessin tavoitteena oli taiteilijaidentiteetin selkiyttäminen ja vahvistaminen kuvallisen ja narratiivisen työskentelyn avulla sekä eletystä kokemuksesta näyttelyteosten toteuttaminen. Omakohtaista kokemusta kuvattiin sisäisen tarinan ilmenemisenä ulkoisina visuaalisina kertomuksina eli taideteoksina.
Aineistokeruumenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia, introspektiota, retrospektiota, itsereflektiota sekä kokemuspäiväkirjaa ja valokuvausta. Analyysiprosessiin valittiin kolme merkityksellisempää näyttelyteosta, joihin sovellettiin narratiivisen analyysin menetelmää fenomenologisella asenteella, jossa korostui yksilöllisen kokemuksen tarkastelu kuvaillen, tulkiten ja uutta tarinaa rakentaen. Painopiste oli sisäisen tarinan ilmenemisessä kokemuksen jäsentäjänä.
Prosessissa valmistuneiden näyttelyteosten kautta kuvattiin suhdetta aikaan, paikkaan ja identiteettiin. Teoksien tekemisen kautta korostui muistelu, jossa mennyt yhdistyi nykyisyyteen. Narratiivinen identiteettityö johti kokeilevaan, omaa ilmaisua laajentavaan taidetoimintaan. Prosessi oli tärkeä oman minuuden ja taiteilijuuden selkiyttämisessä ja itsetuntemuksen vahvistamisessa. Kahden kulttuurin taiteilijalle prosessi loi syvän kulttuurisen siteen ennalta tuntemattomaan paikkaan, kehitti ihmisenä ja taiteilijana sekä rikastutti kulttuurista pääomaa. This thesis consists of a written report and exhibition related to it. In autoethnographic thesis place experience was described as identity work using the methods of visual arts and placed in the narrative framework and this process was reviewed from the storytelling perspective. The objective of the qualitative study was to clarify artist identity and strengthening it through visual and narrative working as well as execute exhibition from the unique experience. The personal experience was described as the internal story manifesting itself as external visual stories as well as in works of art created during the study. A participant observation, introspection, retrospection, self-reflection, diary and photography were used as data collecting methods. Three the most meaningful exhibition works were chosen to the analyzing process. These works were analyzed by the method of narrative analysis from the phenomenological viewpoint. The personal experience was reviewed by describing and interpreting and the focus was on the manifestation of the inner story as a structure of experience. A relation to time, place and identity was described through the exhibition works completed in the process. Through the making of the works, the remembrance was emphasized where the past merged with the present. Narrative identity work led to the experimental art and expanded artistical expression. The process was important to clarify inner self, artistry and strengthening self-awareness. For an artist of two cultures, the process created a deep cultural bond to previously unknown place, developed as a person and artist, and enriched the cultural capital.
Aineistokeruumenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia, introspektiota, retrospektiota, itsereflektiota sekä kokemuspäiväkirjaa ja valokuvausta. Analyysiprosessiin valittiin kolme merkityksellisempää näyttelyteosta, joihin sovellettiin narratiivisen analyysin menetelmää fenomenologisella asenteella, jossa korostui yksilöllisen kokemuksen tarkastelu kuvaillen, tulkiten ja uutta tarinaa rakentaen. Painopiste oli sisäisen tarinan ilmenemisessä kokemuksen jäsentäjänä.
Prosessissa valmistuneiden näyttelyteosten kautta kuvattiin suhdetta aikaan, paikkaan ja identiteettiin. Teoksien tekemisen kautta korostui muistelu, jossa mennyt yhdistyi nykyisyyteen. Narratiivinen identiteettityö johti kokeilevaan, omaa ilmaisua laajentavaan taidetoimintaan. Prosessi oli tärkeä oman minuuden ja taiteilijuuden selkiyttämisessä ja itsetuntemuksen vahvistamisessa. Kahden kulttuurin taiteilijalle prosessi loi syvän kulttuurisen siteen ennalta tuntemattomaan paikkaan, kehitti ihmisenä ja taiteilijana sekä rikastutti kulttuurista pääomaa.