Puuta, heinää ja muutama visio : analyysi Guy Ritchien gangsterielokuvista
Peltola, Essi (2009)
Peltola, Essi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906013547
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906013547
Tiivistelmä
Analysoin opinnäytetyössäni brittiläisen ohjaaja-käsikirjoittaja Guy Ritchien kolmea gangsterielokuvaa: RocknRolla (2008), Snatch (2000) sekä Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrels, 1998).
Tulevaisuudessa haluan tehdä elokuvatoimittajan tai mahdollisesti myös elokuvatutkijan työtä. Sen kannalta on olennaista perehtyä elokuvakerronnan teoriaan, joita voin hyödyntää käytännön kirjoitus- tai tutkimustyössä. Opinnäytteessäni keskityn siihen, miten Guy Ritchien elokuvat rakentuvat ja miten niiden korostettu kerrontatapa suhteutuu ns. klassisiin valtavirtaelokuvan ihanteisiin, joiden mukaan kerronnan tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää ja taustalla olevaa.
Työssäni on teoriaosa, jossa perehdytään erityisesti elokuvakerronnan perusominaisuuksiin ja sen seuraamiseen sekä valtavirtaelokuvien ominaispiirteisiin. Kuvien avulla havainnollistetussa analyysiosassa tutkin Ritchien elokuvien rakennetta ja selvitän, millainen suhde korostetulla kerronnalla ja tyylittelyllä on ns. perinteiseen elokuvakerrontaan.
Oleellisin johtopäätös on se, että Ritchien elokuvissa kerronnan tapa nousee etualalle. Se ei kuitenkaan varasta huomiota kokonaan varsinaiselta tarinalta. Vaikka kerronnan läpinäkyvyyttä rikotaan, tyylilliset valinnat – rakenne, leikkaukset, kameratyö jne. – kuitenkin tukevat valtavirralle tyypillistä henkilöhahmojen toiminnan seuraamista ja kerronnan johdonmukaista jatkuvuutta. Työn myötä havaitsin, että elokuvateoriasta on mahdollista löytää yleisiä ja pysyvämpiä periaatteita ja käytäntöjä, jotka voivat olla avuksi monien erilaisten elokuvien analysoimisessa. Sain tarpeellista käytännön kokemusta siitä, millaisiin seikkoihin elokuvaa katseltaessa voi kiinnittää erityistä huomiota ja millaisista eri näkökulmista elokuvien analysointia kannattaa ylipäätään lähestyä.
Tulevaisuudessa haluan tehdä elokuvatoimittajan tai mahdollisesti myös elokuvatutkijan työtä. Sen kannalta on olennaista perehtyä elokuvakerronnan teoriaan, joita voin hyödyntää käytännön kirjoitus- tai tutkimustyössä. Opinnäytteessäni keskityn siihen, miten Guy Ritchien elokuvat rakentuvat ja miten niiden korostettu kerrontatapa suhteutuu ns. klassisiin valtavirtaelokuvan ihanteisiin, joiden mukaan kerronnan tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää ja taustalla olevaa.
Työssäni on teoriaosa, jossa perehdytään erityisesti elokuvakerronnan perusominaisuuksiin ja sen seuraamiseen sekä valtavirtaelokuvien ominaispiirteisiin. Kuvien avulla havainnollistetussa analyysiosassa tutkin Ritchien elokuvien rakennetta ja selvitän, millainen suhde korostetulla kerronnalla ja tyylittelyllä on ns. perinteiseen elokuvakerrontaan.
Oleellisin johtopäätös on se, että Ritchien elokuvissa kerronnan tapa nousee etualalle. Se ei kuitenkaan varasta huomiota kokonaan varsinaiselta tarinalta. Vaikka kerronnan läpinäkyvyyttä rikotaan, tyylilliset valinnat – rakenne, leikkaukset, kameratyö jne. – kuitenkin tukevat valtavirralle tyypillistä henkilöhahmojen toiminnan seuraamista ja kerronnan johdonmukaista jatkuvuutta. Työn myötä havaitsin, että elokuvateoriasta on mahdollista löytää yleisiä ja pysyvämpiä periaatteita ja käytäntöjä, jotka voivat olla avuksi monien erilaisten elokuvien analysoimisessa. Sain tarpeellista käytännön kokemusta siitä, millaisiin seikkoihin elokuvaa katseltaessa voi kiinnittää erityistä huomiota ja millaisista eri näkökulmista elokuvien analysointia kannattaa ylipäätään lähestyä.