Provosoiko poliisi? : tutkimus provosoinnilla hankitusta voimankäytön näennäisoikeutuksesta

Abstract

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus poliisilähtöisestä provokaatiosta, jolla tavoitellaan tai joka päättyy fyysiseen voimankäyttöön. Tutkimuksessa selvitetään provosoinnilla aikaan saatua prosessia, jossa hankitaan ns. näennäisoikeutus teolle, johon provosoinnilla pyritään. Samalla tutkimus avaa näkökulmaa provosoinnin harvinaisemmalle kolmivaiheiselle tulkinnalle ja prosessille. Tämän kolmivaiheisen näennäisoikeutuksen perusteella tutkimus asettaa kyseenalaiseksi käsityksen siitä, että poliisin fyysiselle voimankäytölle olisi aina laillinen peruste. Tutkimuksella pyritään saamaan selvyyttä edellä mainittuun provokaatioprosessiin löytämällä vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ”Provosoiko poliisi väkivallan avulla oikeutuksen fyysiselle voimankäytölle?” ja ”Millainen on provokaatiolla hankittu näennäisoikeutus?”. Tutkimuksen alkuun panevana voimana on ollut median luoma negatiivinen kuva poliisin voimankäytöstä ja toisaalta poliisin eettiset arvot.

Opinnäytetyön tietoperusta on muodostettu poliisin eettisestä arvoista ja voimankäyttöä säätelevästä lainsäädännöstä sekä poliisikulttuuria, väkivaltaa ja psykologiaa yhdistelevistä teoksista. Näkökulmaa syvennetään teemahaastatteluista saadulla aineistolla.

Tämän viitekehyksen ja näkökulman avulla opinnäytetyössä on pyritty luomaan selkeä kuva kolmivaiheisesta provokaatioprosessista. Se on liitetty poliisin fyysisen voimankäytön mahdolliseksi indikaattoriksi ja prosessille on luotu määritelmä, joka on nimetty tässä opinnäytetyössä voimankäytön näennäisoikeutukseksi.

Opinnäytetyössä on tultu siihen tulokseen, että poliisi hankkii yksittäistapauksissa näennäisen oikeutuksen voimankäytölleen väkivaltaa käyttämällä. Tutkimus toteaa myös, että poliisi näin tehdessään rikkoo poliisin eettisiä arvoja sekä lakia. Nämä tulokset antavat poliisiorganisaatiolle aihetta kiinnittää enemmän huomiota tämän kaltaisten ongelmien ennalta ehkäisemiseen.