Arkeologisen nahan konservointikäsittelyjen historia ja ikääntyminen sekä uudelleenkonservoinnin tarpeet : Tapaustutkimus Turun Julinin tontin nahkalöydöistä
Ahverdov, Elisa (2020)
Ahverdov, Elisa
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060517433
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060517433
Tiivistelmä
Arkeologinen nahka on löytöaineisto, joka päästessään vapaasti kuivumaan saattaa muuttua jäykäksi ja hauraaksi sekä kutistua hallitsemattomasti. Sen vuoksi se tarvitsee yleensä stabilointikäsittelyn sekä hellävaraisen kuivausmenetelmän säilyäkseen hyväkuntoisena. Erilaisia konservointimenetelmiä on kehitetty vuosikymmenten varrella tämän saavuttamiseksi. Öljyistä, rasvoista ja vahoista sekä liuotinkuivauksesta on siirrytty sittemmin nykyisin vallalla oleviin menetelmiin: polyetyleeniglykoliin tai glyseroliin yhdistettynä pakastekuivaukseen. Raudanpoistokäsittelyjä on myös tehty aiemmin joustavuuden ja värin parantamiseksi standardimenetelmänä. Nykyisin sitä käytetään harkitummin vain niihin nahkalöytöihin, joille korkea rautapitoisuus aiheuttaa riskin.
Tässä tutkielmassa perehdyttiin Turun nk. Julinin tontin vuosien 1984 ja 1985 kaivausten nahkalöytöihin, joita on käsitelty kaivausten jälkitöiden yhteydessä alkoholin ja glyserolin seoksella ja biologista kasvustoa sisältäneet löydöt myös booraksiliuoksella. Löytöjen nykyistä kuntoa arvioitiin kuntoarviolomakkeen avulla sekä tekemällä yleisiä havaintoja niiden kunnosta. Nahkalöytöjen kunnon havaittiin olevan kohtalainen. Jonkin verran kuntoon vaikutti se, kuinka kauan niitä oli säilytetty vedessä tai booraksiliuoksessa ja kuinka pitkä glyserolikäsittelyn pituus oli ollut. Glyseroli oli joissakin löydöissä muuttunut tahmaiseksi tai kovettunut ja kellastunut. Useat löydöt vaikuttivat myös hiukan kosteilta ja muutamat olivat täysin märkiä. Homekasvuston merkkejä havaittiin jonkin verran. Valikoituja löytöjä tarkasteltiin tarkemmin ja verrattiin niistä tehtyihin esinepiirroksiin ja mittauksiin. Erityisesti jäykistyneissä löydöissä oli tapahtunut muutoksia muodossa sekä reunojen kulumista. Kutistumiseen piirrosten avulla ei päästy kunnolla kiinni, sillä ne oli tehty ilmeisesti vasta konservoinnin jälkeen.
Löydöille tehtiin konservointisuunnitelma, jossa stabilointikäsittelyn uusimista suositeltiin PEG:llä. Uusimisen yhteydessä löydöt olisi hyvä puhdistaa ja niissä olevat alumiinilaatat poistaa ja korvata uudella merkitsemistavalla. Raudanpoisto voidaan tehdä tarvittaessa valikoiduille löydöille, jos löydöissä ei ole esimerkiksi säilynyttä lankaa. Löydöt olisi hyvä pakata uudelleen esimerkiksi polyeteenipusseihin, joihin asetetaan käsittelyä helpottava tukilevy. Pussit säilötään uusiin, mielellään happovapaisiin kannellisiin laatikoihin.
Tässä tutkielmassa perehdyttiin Turun nk. Julinin tontin vuosien 1984 ja 1985 kaivausten nahkalöytöihin, joita on käsitelty kaivausten jälkitöiden yhteydessä alkoholin ja glyserolin seoksella ja biologista kasvustoa sisältäneet löydöt myös booraksiliuoksella. Löytöjen nykyistä kuntoa arvioitiin kuntoarviolomakkeen avulla sekä tekemällä yleisiä havaintoja niiden kunnosta. Nahkalöytöjen kunnon havaittiin olevan kohtalainen. Jonkin verran kuntoon vaikutti se, kuinka kauan niitä oli säilytetty vedessä tai booraksiliuoksessa ja kuinka pitkä glyserolikäsittelyn pituus oli ollut. Glyseroli oli joissakin löydöissä muuttunut tahmaiseksi tai kovettunut ja kellastunut. Useat löydöt vaikuttivat myös hiukan kosteilta ja muutamat olivat täysin märkiä. Homekasvuston merkkejä havaittiin jonkin verran. Valikoituja löytöjä tarkasteltiin tarkemmin ja verrattiin niistä tehtyihin esinepiirroksiin ja mittauksiin. Erityisesti jäykistyneissä löydöissä oli tapahtunut muutoksia muodossa sekä reunojen kulumista. Kutistumiseen piirrosten avulla ei päästy kunnolla kiinni, sillä ne oli tehty ilmeisesti vasta konservoinnin jälkeen.
Löydöille tehtiin konservointisuunnitelma, jossa stabilointikäsittelyn uusimista suositeltiin PEG:llä. Uusimisen yhteydessä löydöt olisi hyvä puhdistaa ja niissä olevat alumiinilaatat poistaa ja korvata uudella merkitsemistavalla. Raudanpoisto voidaan tehdä tarvittaessa valikoiduille löydöille, jos löydöissä ei ole esimerkiksi säilynyttä lankaa. Löydöt olisi hyvä pakata uudelleen esimerkiksi polyeteenipusseihin, joihin asetetaan käsittelyä helpottava tukilevy. Pussit säilötään uusiin, mielellään happovapaisiin kannellisiin laatikoihin.