Elokuvan katsominen kokemuksellisena toimintana toimintaterapiassa : "Eloa, voisko sanoa... ja tunnetta"

Abstract

Lähes jokaisella on merkittäviä elokuvakokemuksia. Joku tietty elokuva jossakin tietyssä elämänvaiheessa on piirtynyt tarkasti mieleen. Kuitenkin elokuvia ajatellaan usein vain viihteenä, turhana ja passiivisena toimintana. Elokuvan katsomista tv-ruudulta on verrattu jopa kevyeen, huonoon nukkumiseen, eikä sen näin ollen ole katsottu olevan soveltuvaa terapeuttiseksi toiminnaksi.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille elokuvan katsomista kokemuksellisena toimintana, sekä hankkia kuvaavaa ja kertovaa aineistoa elokuvan katsomisesta toimintana. Tutkimuksen tehtävänä on kuvailla 17–22 - vuotiaiden nuorten naisten elokuvan katsomisen kokemuksia.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastattelujen avulla maaliskuussa 2011. Tutkimuksen yhteistyökumppanina on toiminut Oulun Tyttöjen Talo ja tutkimukseen haastateltiin kolmea nuorta naista, jotka olivat aiemmin osallistuneet toiminnalliseen elokuvaryhmään. Aineisto käsiteltiin abduktiivisen sisällönanalyysin mukaisesti. Toimintaterapian osalta tutkimus pohjautuu Gail S. Fidlerin toiminnan analyysiin ja sen tueksi on käytetty Hugo Münsterbergin elokuvateoriaa sekä muuta elokuvatutkimuksen ja -tieteen alan kirjallisuutta.

Tutkimuksen tulosten mukaan aistiminen, tunteminen, mukana pysyminen, yhteenkuuluminen ja itsensä arvottaminen ovat vahvasti mukana elokuvan katsomisen kokemuksessa. Elokuvan katsomisessa korostuvat myös toiminnallisen hyvinvoinnin elementit, sillä se on yhtä aikaa tekemistä, olemista, joksikin tulemista ja johonkin kuulumista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oikean elokuvan avulla elokuvan katsominen on toimintana vaikuttava ja elämyksellinen kokemus.

Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää lisäämään toimintaterapeuttien ja toimintaterapeuttiopiskelijoiden tietämystä toiminnan kokemuksellisuudesta sekä erityisesti elokuvan katsomisesta kokemuksellisena toimintana. Tutkimuksen tietoa voidaan käyttää myös lisäämään elokuvan katsomisen tunnettavuutta toiminnallisena menetelmänä toimintaterapiassa.

Nearly everyone has significant memories and experiences of films. We remember a particular film from a certain phase of our lives and how it affected us. However, movies are often regarded only as entertainment and passive activity. Watching a movie on your TV screen has been compared to even light, poor sleep, and therefore not at all suitable for therapeutic purposes.

The study aimed to describe cinema as an occupation; what kind of an experience watching a film really is and how we are affected by the experience. The purpose of the study was to describe cinema as an occupation through the experiences of 17- to 22-year-old young women. Study has been conducted together with the Girls’ House in Oulu.

The thesis was a qualitative study, which was carried out through themed interviews in March 2011. Among the interviewed were young women who had previously participated in a cinema group facilitated by occupational therapy students. The material was analyzed according to the abductive content analysis. The theoretical base for this study lies in the activity analysis created by Gail S. Fidler, which is supported by the film theory of Hugo Münsterberg and other arguments from the field of film studies.

The results suggested that Fidler’s loosely defined symbolic meanings of an activity were heavily involved in the experience of cinema. To sense, to feel, to experience being in or out of tune and in step or out of step, to belong and to validate oneself were the elements that could be found in the experiences of the informants. Also the components of occupational well-being were present, because cinema as an occupation enables doing, being, becoming and belonging at the same time.

It can be concluded that a well-chosen movie can provide a cinema experience that is touching and emotional. Watching a particular movie can trigger an idea to start a process that affects the viewer’s perception of themselves and their lives.