Viuhkajalkaisen tuolin konservointi ja restaurointi : Alvar Aalto – X601
Aalto, Jaakko (2020)
Aalto, Jaakko
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060417099
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060417099
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli Alvar Aallon suunnitteleman viuhkajalkaisen, myös X-jalkaisena tunnetun tuolin konservointi- ja restaurointi.
Esine on otettu Designmuseon kokoelmiin 1980-luvulla. Se on ajan saatossa käynyt läpi kovan kulutuksen ja mahdollisen kosteusvaurion, joiden jäljet näkyvät auenneiden liimasaumojen ja istuimen kuluman muodossa. Lisäksi istuimen pohjan musta koristeviilu oli haljennut kahtia ja irronnut. Pintakäsittelyn, jonka todettiin olevan hyvässä kunnossa, osoittivat FTIR-spektrit ja difenyyliamiinitesti olevan nitroselluloosalakkaa.
Jalkojen saumat puhdistettiin de-ionisoidulla vedellä ja pumpulipuikolla. Liima-ainesta tutkittiin, minkä tuloksena voitiin todeta sen olevan proteiinipohjaista, ja uudeksi liimaksi valikoitui täten nahkaliima. Viuhkan rakenne liimattiin takaisin yhteen kutistemuovia ja puristetukia käyttäen. Istuimen pohjaviilu elvytettiin kostuttamalla ja kiinnitettiin takaisin paikoilleen tukilevyä ja Melinex® -kalvoa käyttäen. Uusi pala viilua pintakäsiteltiin petsillä ja sellakalla ja kiinnitettiin puuttuvaan kohtaan. Istuimen pohjan naulojen kantojen pintaruoste puhdistettiin neljän nollan (0000) teräsvillalla ja käsiteltiin mikrokristallivahalla. Istuimen nahkaverhoilu retusoitiin vesi- ja nahkavärejä sekä kuivapigmenttejä käyttäen. Lopuksi verhoilun päälle levitettiin ohut suojaava kerros mehiläisvahaa.
Opinnäytetyön tavoitteet toteutuivat ja esine on säilymisen kannalta aikaisempaa paremmassa kunnossa.
Esine on otettu Designmuseon kokoelmiin 1980-luvulla. Se on ajan saatossa käynyt läpi kovan kulutuksen ja mahdollisen kosteusvaurion, joiden jäljet näkyvät auenneiden liimasaumojen ja istuimen kuluman muodossa. Lisäksi istuimen pohjan musta koristeviilu oli haljennut kahtia ja irronnut. Pintakäsittelyn, jonka todettiin olevan hyvässä kunnossa, osoittivat FTIR-spektrit ja difenyyliamiinitesti olevan nitroselluloosalakkaa.
Jalkojen saumat puhdistettiin de-ionisoidulla vedellä ja pumpulipuikolla. Liima-ainesta tutkittiin, minkä tuloksena voitiin todeta sen olevan proteiinipohjaista, ja uudeksi liimaksi valikoitui täten nahkaliima. Viuhkan rakenne liimattiin takaisin yhteen kutistemuovia ja puristetukia käyttäen. Istuimen pohjaviilu elvytettiin kostuttamalla ja kiinnitettiin takaisin paikoilleen tukilevyä ja Melinex® -kalvoa käyttäen. Uusi pala viilua pintakäsiteltiin petsillä ja sellakalla ja kiinnitettiin puuttuvaan kohtaan. Istuimen pohjan naulojen kantojen pintaruoste puhdistettiin neljän nollan (0000) teräsvillalla ja käsiteltiin mikrokristallivahalla. Istuimen nahkaverhoilu retusoitiin vesi- ja nahkavärejä sekä kuivapigmenttejä käyttäen. Lopuksi verhoilun päälle levitettiin ohut suojaava kerros mehiläisvahaa.
Opinnäytetyön tavoitteet toteutuivat ja esine on säilymisen kannalta aikaisempaa paremmassa kunnossa.